Ensimmäinen sairaus osui nyt meidän kohdalle. Taro rupesi oksentelemaan ja ripuloimaan torstain ja perjantain välisenä yönä. Huoli on kova, sillä ripulointi ei ole vieläkään hellittänyt. Onneksi oksentelusta päästiin jo eroon ja ruoka pysyy sisällä. Käytiin perjantaina eläinlääkärissä ja saatiin lääkkeet sekä erikoisruoka sekaisin olevalle masulle. Tuttuun shiba-tyyliinsä Taroa ei kuitenkaan kiinnosta se, että erikoisruoan pitäisi kuulemma olla herkullista ja kelvata nirsoimmallekin. Ehei, herrä nyrpistää nenäänsä moiselle tasapaksulle, ruskealle mössölle ja sen sijaan hihkuu innosta kun pizzaa on lähettyvillä. Ruoka toisin sanoen maistuisi, mutta vain ne tietyt herkut. Yleensäkin Taro ei pidä tuollaisista tasapaksuista mössöistä ollenkaan. Joltain shibaharrastajalta kuulin, en muista keneltä, että shibat ilmeisesti harvemmin pitävätkään puuroista tai muista muussatuista ruoista.
Onneksi nyt pentu on pirteä ja leikkisä eikä aivan täysin raato kuten perjantaina. Nyt vain toivotaan, että ripuli menisi ohi. Onhan se aika pelottavaa, kun jo kolmatta päivää vatsa on täysin löysällä eikä paranemisen merkkejä näy. Tosin ripulihan voi loppua yhtä nopeasti kuin se alkoi, joten sormet ristiin ja toivotaan parasta. Inhottavinta on, kun ei tiedä kannattaako Tarolle nyt antaa ruokaa kun sen tekee sitä mieli, vai onko sille kelpaava ruoka sitten liian epäystävällistä ärtyneelle vatsalle.
Sitten lähtee kyllä jälleen soitto lekurille, jos tuo edelleen jatkuu samanlaisena huomenna aamullakin kaikista lääkkeistä huolimatta.
Niin, ja onhan niitä hyviäkin uutisia! Hampaat ovat melkein vaihtuneet, enää yksi yläkulmahammas jäljellä. Sekin vaikeuttaa syömistä, kun vielä eilen molemmat yläkulmurit sojottivat suussa joka suuntaan ja aiheuttivat selvästi epämukavuutta. Yksi kulmuri tuolla vielä sojottaa, toivotaan että sekin pian tippuu pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti