Juhannustaika Taron reseptillä: miten korvat kadotetaan

Juhannus meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. Ei tullut valitettavasti räiskittyä kuvia, sillä kamera unohtui kotiin. Oltiin siis Espoossa grillailemassa ja nautiskelemassa kuohuviiniä. Taro oli tietenkin menossa mukana, vielä kun juhlapaikkamme läheisyydessä on mitä parhaimpia lenkkeilymaastoja. No, eipä sitä lenkkeilyä tullut mitenkään mahdottoman paljon harrastettua, mutta poitsun aika kului hyvin ydinluuta ja kuivattua mahalaukkua nutustelemalla. Ja tietenkin nuoren herran vastuulla oli kaiken ja kaikkien taukoamaton vahtiminen sekä yleisen ihastuksen herättäminen.

Tosiaan Taro teki ainutlaatuisen juhannustaian. Shibamme nimittäin päätti nyt ensimmäistä kertaa elämässään, että hän ei tottele mitään. Toisin sanoen korvat katosivat täysin. Koiraan ei saanut mitään kontaktia, se ei reagoinut nimeensä eikä kielellä naksautettavaan kontaktisignaaliin, jota olemme huolellisesti vahvistaneet.

Lähtöpäivänä poitsu päätti vielä vetää rallin naapurustossa. Siinä uupunut emäntä seisoi tiellä ja katseli kun oranssi salama veteli pitkin pusikoita aiheuttaen hämmästystä ja hämmennystä. Naapuri kurkkasi terassiltaan ihmeissään: mikä tuossa meni. Sanoin, että se on koirani, joka päätti että juhannuksen kunniaksi ei tarvitse totella.

Kohta pojulla tulee puolen vuoden rajapyykki vastaan, lienee murrosikä tekemässä tuloaan. Sen sijaan mörköily on vähentynyt huomattavasti, samaa tahtia ylitse paisuvan itseluottamuksen kanssa. Vähitellen Taro alkaa olemaan kuin aito shiba konsanaan: minä olen maailman tärkein, minä olen maailmanvalloittaja, minä olen rohkein ja kaunein.

Nyt taitaa alkaa se vaihe koiran kanssa elämisessä, jolloin tarvitaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Selkeää ilkikurisuutta ja tahallista tottelemattomuutta on ilmassa, kun pienestä pallerostamme on tullut nuori riiviö. Ainahan Tarossa on ollut tiettyä riiviömäisyyttä, mutta nyt se on ehdottomasti voimistunut ja koirasta on tullut niin sanotusti röyhkeämpi.

Leikkiähän se kaikki Tarolle tietenkin on, mutta kyllä siinä saa hammasta purra että pokka pysyisi, kun koira uhkailee suu ammollaan purevansa jalkaasi, jos ei saa haukata omenaasi. Tuon nuoren rasavillin kekseliäisyydellä ei ole mitään rajaa.