keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Näyttelyharrastus alkoi voitolla!

Meidän suureksi yllätykseksemme Taro voitti rotunsa paras (ROP) -tittelin. Olimme avomiehen kanssa etukäteen pohtineet, että voisiko ROP-titteli olla mahdollinen ja päätimme korkata skumpan Taron kunniaksi, mikäli moinen ihme tosiaan tapahtuisi. Niinhän se sitten osui kohdalle, mutta se tuntuu vielä aloittelijan tuurilta.

Tuomari antoi Tarolle myös kunniapalkinnon ja arvostelussa sanottiin seuraavaa:

7 kk hyvin kehittynyt oikeanmallinen ja vahvuinen urospentu
hyvä pää ja ilme, kauniit korvat, oikea purenta, aavistuksen lyhyt kaula, hyvä rintakehä, oikea raajarakenne ja häntä, erinomainen turkki, hyvä urajiro
sujuvat vetävät liikkeet, lupaava pentu

Erinomaista palautetta toisin sanoen, joskin itse olen eri mieltä hännästä, joka on shiban rotumääritelmän mukaan aivan liian kippura. Tällä hetkellä pojun häntä muistuttaa enemmän korvapuustia kuin oikeanlaista sirpiksi kaareutuvaa kippuraa.

Koko näyttelytohina alkoi perjantaina pesulla, jonka aikana koira oli aivan maansa myynyt. Sen järkyttynyt katse oli aivan omaa luokaansa, mutta onneksi mahapullat vähän helpottivat oloa.


Loppujen lopuksi pesu meni yllättävän kivuttomasti, mutta kuivaaminen sen sijaan oli rasittavaa. Päätimme, että tuota koiraa ei ruveta pesemään kuin ehkä kerran vuodessa.

Näyttelypaikalla Taro oli aluksi aivan kuutamolla. Se veti joka suuntaan, häselsi ja maukui. Onneksi tajusimme laittaa sille valjaat, ei ainakaan satuttanut itseään kaikessa siinä tohinassa. Oli mukavaa tavata myös muita shiboja ja shibaihmisiä. Näyttelyiden sosiaalinen puoli taitaakin olla koko tapahtuman parasta antia. Tosin nyt ensikertalaisena jännitti niin paljon, että en tainnut olla erityisen puheliaalla tuulella. Eniten jännitti se, miten Taro pärjää kehässä, kun nuori herra oli niin kierroksilla.

Pelkomme siitä, että Taro olisi pieni pirulainen (eli oma itsensä) kehässä osoittautui turhaksi. Poika oli kuin enkeli ja hetken ihmettelinkin kuka on kaapannut Taron ja tuonut tuon skarpin ja hyvätapaisen pennun tilalle. Se kyllä esiintyi edukseen ja vaikutti tyytyväiseltä saamastaan huomiosta. Aika paljon ihmiset tulivat silittelemään ja kyselemään rodusta.


Karoliina Pylvänäinen, innokas shibaharrastaja, otti pari upeaa kuvaa pojista kehässä. Itse olin niin jännityksestä solmussa ja huonon kameran lannistama, että en voi kuin kiittää ja kumartaa, kun sai pari näinkin kivaa näyttelykuvaa muistoksi.





FCI 5 ryhmän kisassa, johon kaikki kyseiseen roturyhmään kuuluvat rotunsa parhaat edustajat jatkavat, me emme sitten pärjänneetkään. Taro oli jo siinä vaiheessa väsynyt ja omissa maailmoissaan. Mutta kokonaisuutena näyttelykokemus oli mahtava, ja todellakin iloinen yllätys. Tietenkin näissä pitää aina muistaa se, että kyseessä on melko pitkälti makuasiat: mikä miellyttää toista tuomaria, ei ehkä miellytä toista. Eli jalat maassa lähdetään seuraaviin näyttelyihin, josko Taro pärjäisi uudelleenkin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Wau hyvä Taro!!! Lueskelin tätä kun yhtäkkiä korvan juuressa Melinda kiljuu: hei tuollahan on A ja Taro!!!! Miten ne voi tunnistaa ja tajuta aina...