Suomen seurakoirayhdistyksen näyttely Vantaalla viime lauantaina oli kuin Danten Helvetistä. Meteli, löyhkä ja tungos loivat todellakin ahdistavan ja stressaavan ympäristön. Sekä emäntä että koira olivat aivan ihmeissään. Suoraan sanottuna kauhistuin: tätäkö ne oikeat näyttelyt sitten ovat? Kaukana ovat pentunäyttelyiden laajat ruohokentät, avarat maisemat ja letkeä tunnelma.Ihmiset kulkivat ympäriinsä hikisinä, hermostuneina ja toisiaan tönien. Koirat läähättivät, ärisivät ja haukkuivat toisilleen. Taro oli aivan stressaantunut ja luonteelleen täysin epätyypillisesti pyrki koko ajan syliin. Suoraan sanottuna olisin minäkin kaivannut turvalliseen syliin, meno oli sen verran hermoja raastavaa. Olemme siis Taron kanssa selkeästi siinä sielunkumppaneita, että kumpikaan ei pidä ahtaista tungoksista ja kovasta metelistä.
Tämä oli tosiaan ensimmäinen ns. virallinen näyttely meille. Osallistuimme junioriluokkaan, johon ymmärtääkseni saa osallistua 9-18 kuukautta vanhat koirat. Taro oli kehässä aivan sekaisin: se läähätti, yritti vetää sinne ja tänne ja pyrki avomiehen syliin. Viereisellä kentällä nainen liukastui pahasti ja kaatui koiransa päälle. Kehät olivat naurettavan pieniä ja lattiat liukkaita. Tarokin liukasteli pari kertaa, tosin ei pahasti.
Tuomari Maija Mäkinen antoi Tarolle arvosanan EH, eli erittäin hyvä. Arvostelussaan hän sanoi:
10 kk nuori uros, jolla hyvä koko, mutta jonka sukupuolileima saisi olla voimakkaampi. Kaunis pää. Hyvät korvat. Tummat silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula. Kevyt eturinta. Runko tulossa. Tasapainoiset kulmaukset, hyvät käpälät. Vahva selkä. Hyvä kiertyvä häntä. Hyvä turkki ja värit. Kepeät liikkeet. Etuaskel voisi olla hieman pidempi. Esiintyy reippaasti, mutta tarvitsee lisää itsevarmuutta pöytäkäsittelyyn. Toivottavasti saa iän myötä lisää urosmaisuutta.
Arvio on kaiken kaikkiaan kohtuullinen, mutta parhaaseen arvosanaan se ei riittänyt. Pöydällä Taro oli tietenkin hermona, niin kuin kaikissa muissakin tilanteissa tuon päivän aikana. Antoi kuitenkin katsoa hampaat, mutta yritti kuulemma päästä avomiehen syliin vähän väliä.
Aika rankka kokemus tämä oli ja se sai todellakin pohtimaan tätä näyttelyissä käymisen nautintoa. Tuosta lauantaista nautinto oli kaukana, hammasta purren mentiin ja kun päästiin kehästä pois, niin äkkiä raikkaaseen ilmaan. Vaikka Taro olisikin ollut ihan rauhallinen, niin minä en. En voi uskoa, että mikään koira nauttisi tuollaisesta tilanteesta. Tuskin kukaan ihminenkään. Toivon mukaan tuo oli harvinaislaatuisen huonosti suunniteltu ja toteutettu näyttely.
Seuraava koitos onkin sitten joulukuussa Messukeskuksessa. Pääsee ainakin kotikulmilla näyttelyyn!
"Before me nothing but eternal things were made,
And I endure eternally.
Abandon every hope, ye who enter here."
- Dante
6 kommenttia:
Tosi hyvä arvostelu tuon ikäiselle koiralle, valitettavasti monet sisänäyttelyt on just tuollaisia. Onneksi ei tietenkään kaikki. Olin kyllä tosi iloinen etten ilmoittanut koiria tonne, aika ikävä tungos ja kaikenkaikkiaan tosi tympeetä.
Pitäkää lippu korkeella, Taro on niin hieno!
t.Mari ja shibatytöt
Kuulostaa äärettömän inhalta kokemukselta! Ei yhtään ihme, että alkaa aprikoimaan näyttelyiden tarpeellisuutta.
Olet oikeassa, tuo SSKY:n näyttely oli kyllä karmeammasta päästä. Harvoin sitä noin kamalassa ja ahtaamassa paikassa on näyttelyitä järjestetty. Messukeskuskin on suorastaan ihana verrattuna tuohon halliin...
Hienon arvostelun Taro sai, onnea.
Se näyttely paikka oli ihan hirvittävä. Pentunäyttelyssäkin monet lentelivät nurin ja minä kauhulla mietin millaista siellä on lauantaina mahtanut olla kun koiriakin oli enemmän.
Ulkonäyttelyt on minusta niin paljon mukavempia. Ja useammat sisänäyttelytkin on paremmin järjestetty.
Elisa, Kisu ja Tico
Ai Mari sinäkin olit siellä :). Olisit tullut sanomaan moi! Tosin taisin olla itsekin niin kierroksilla, että en ehkä olisi ollut hyvää seuraa...
Kyllä rupesi vähän miettimään, että jaksaako tätä näyttelyhommaa ollenkaan. Ei se ole sen arvoista, että saa kireät hermot sekä itselleen että koiralle. Ja siitä ilosta saa vielä maksaa!
Parhaimmillaan nuo pentunäyttelyt ovat tarjonneet todella kivoja kokemuksia ja fiiliksiä, siksikin tuo eka ns. oikea näyttely oli aikamoinen shokki.
Mutta uskon ja toivon, että tuo SSKY:n näyttely oli tosiaan harvinaisuus. Ei voi vielä heittää pyyhettä kehään :).
Hei arvaa Satu, harmitti itteäkin kun en tajunnu. Näin kyllä Taron kehässä:D Messarissa viimeistään!
Lähetä kommentti