Mielialan vaihtelut ovat tuttuja kaikille meille kaksijalkaisille. Ilmeisesti myös shibapoikamme Taro on ailahtelevien mielialojen mestari.
Sisällä Taro on yleensä melko rento ja rela, mitä nyt välillä vähän tehdään jekkuja ja nuuskutellaan äänekkäästi kulmia (tämä on oikeasti yksi Taron lemipuuhista: se menee huoneen nurkkaukseen, tunkee nenän aivan kiinni kulmaan ja nuuskuttaa sekä puuhkuttaa niin että talo raikaa!).
Jos tavallisen tasapainoinen Taro on unohtunut kotiin, niin ulkona on tyypillisesti matkassa joku näistä kolmesta hahmosta.
Buddha. Valaistunut ja henkevä hahmo, Buddha ei liikoja hötkyile. Hän astelee hitaasti, kuin pohdiskellen. Joitain ruohonkorsia tulee toki nuuskia, mutta niitäkin hyvin hitaasti, aivan ohimennen. Fyysinen maailma on harhaa. Buddhaa saa vetää perässä, maanitella ja houkutella liikkumaan. Buddha meditoi mielellään kadun kulmissa kaukaisuuteen tuijotellen, nenä vain hieman väristen.
Kristoffer Kolumbus. Rohkea tutkimusmatkailija uskaltautuu uusille reiteille vaaroista välittämättä. Kolumbus rakastaa vaeltamista, mielellään puolelta toiselle, edestakaisin. Tämä matkamies haluaa nähdä ja kokea kaiken, tutkia maailmaa sekä vasemmalle että oikealle. Välillä pitää palata taaksepäin, sillä jokin mielenkiintoinen jäi matkan varrella tutkimatta. Kolumbus on peloton ja aina valmis seikkailuun. Muita matkaajia pitää tuijottaa valppaana, saattavathan he tarjota uusia haasteita tutkimusmatkailijan arkeen.
Väiski Vemmelsääri. Täynnä jekkuja ja ilkikurisuutta, Väiski Vemmelsäärellä on aina pilke silmäkulmassa. Vemmelsääri poukkoilee ympäriinsä holtittomasti. Välillä tulee mieleen joku hauska käytännön pila, jolloin Väiski tulee lähelle ja tuijottaa kuin virnuillen. Tuijotuksen kohde varokoon, sillä pian pikku pilailija on näykkimässä pohjetta tai aloittamassa päätöntä juoksurallia. Rallit ovat Vemmelsäären lempipuuhaa, samoin kuin kovaa vauhtia eteenpäin pyrkiminen. Vemmelsäärtä ei ulkoiluteta, hän ulkoiluttaa sinua. Ja naurut on taattu.
2 kommenttia:
Voi että noista kuvauksista tuli niin meidänkin kippurat mieleen. Niin tuttua nuo kaikki myös meilläkin!
Oli ilo lukea, piristi ankeaa työpäivää saada nauraa ja kuvitella noita tilanteita kun tosiaan niin tutulta kuulosti. Tiedä sitten mitä mieltä työkaverit on kun tässä hekotan ;)
Meilläkin asustaa yleensä nuo kaksi ensimmäistä hahmoa, mutta se kolmas näkyy tosi harvoin! Ja kun se ilmestyy joskus, niin se tapahtuu silloin kun pitkän lenkin jälkeen pääsee Kide kotiin iki-ihanalle omalle pihalleen, eli omalle reviirilleen! Se on aina yhtä riemukas hetki. Ja silloin pitää aina leikkiä ja rieuhua itsensä ihan väsyksiin.
Lähetä kommentti