Shiballe sen sijaan, ensilumi on kulta-aikaa. Eiköhän sama päde kaikkiin koiriin: talven ensimmäiset lumet aiheuttavat ihmetystä ja hauskoja hetkiä.
Taro suorastaan sekosi kinokset nähdessään. Lumessa piti sukellella, pöristä, pomppia, loikkia ja tuhista. Hihnakävelyistä tuli mahdottomia, tuntui kuin olisi superpallon kiinnittänyt narun nokkaan.
Oli kieltämättä huvittava näky, kun koira painaa tuhatta ja sataa siten, että vain korvat ja kippuranpää näkyy hangen alta. Herra siis kirjaimellisesti sukeltaa lumeen kuin oranssi, karvainen sukellusvene. Toinen kiva lumiharraste on loikkia tasajalkaa kaikilla neljällä jalalla, aivan kuin jonkinlainen kauris. Kyllä kaduntallaajilla oli ihmettelemistä, kun shiba pomppi neljällä jalalla hangessa leveä virne naamallaan.
Lumesta on kyllä huvin lisäksi hyötyäkin. Nyt ollaan muutaman kerran harrastettu lumijuoksua, eli etsitty syvin mahdollinen koskematon hanki, ja eikun juoksemaan. Pienelle shiballe ihmisen polveen ulottuva hanki on melko haastava lenkkimaasto, ja saa siinä omatkin jalat hyvää treeniä. Mikään ei ole mukavampaa, kun juoksemisen jälkeen köllähtää koiran kanssa hankeen lepuuttaamaan väsyneitä jalkoja. Suosittelen testaamaan lumijuoksua! Siinä saa energinen nuori koirakin virrat kulutettua loppuun.
2 kommenttia:
Höh, täällä ei ole tarpeeksi lunta lumijuoksuun. Varsinkin kun kaikki tiet on aurattu ja muuta maastoa on vähän. Tekis hyvää tolle pallerolle vähän kahlailla lumessa! ;) Kohta vaan sulaa pois muutenkin koko lumipeite. :(
Meillä taas on lunta melkein reiteen saakka!! Ja Kide on tehnyt oikein formula-radan itselleen lumiselle pihallemme. Siinä sitten naapureiden koirien kanssa juostaan kahdeksikkoa urissa niin että lumi pöllyää, ja välillä kaivetaan kuin hullut lisää käytäviä ja koloja ja tungetaan päät kaikki yhtä aikaa samaan koloon - ja siitähän meinaa tulla ihan rähinää...
Ja sisälle ei malttaisi mitenkään enää tulla.
Lähetä kommentti