Lomat on lomailtu, ainakin Taron osalta. Kaksi mökkireissuamme olivat hauskoja ja verijälkikin näytti kaveria innostavan. Ihanat hellepäivät houkuttelivat Taron mereen, mutta uimaan herra ei suostunut. Sen sijaan oli kivaa metsästää sudenkorentoja kaislikossa.
Opin Tarosta myös aivan uuden puolen: se on todella luotettava perhekoira. Toisella reissulla mukana ollut nelivuotias tyttö sai halailla, pussailla ja silitellä Taroa sydämensä kyllyydestä, ja nuori herra kesti kaiken stoalaisella tyyneydellä. Olin aivan varma, että Tarolla menisi hermot monta kertaa, mutta siitä ei näkynyt merkkejäkään. Aivan kuin Taro olisi käsittänyt, että kyseessä on lapsi ja lasta pitää kohdella eri tavalla.
Niinpä Taro ja tyttö leikkivät ja ajoivat toisiaan takaa, molemmille oli seuraa toisesta. Ei Taro innoissaan kaikista halauksista ollut, ja tyttöä saikin vähän väliä hätistää koiran kimpusta pois. Mutta Taro oli kuin lehmän hermoilla varustettu: tyyni ja tasapainoinen.
Lisäksi Taroa pystyi huoletta pitämään vapaana, vaikka lähellä olikin muita mökkejä koirineen. Herra ei poistunut läheisyydestämme, mitä nyt pari kertaa teki hieman laajemman nuuskutteluretken. Ehkä Tarosta ei metsästyskoiran ominaisuuksia löydy, mutta upean perhekoiran aineksia siinä on roppakaupalla!
Kamerassa on noin tuhat valokuvaa, alan pian purkamaan niitä ja laitan tänne lomatunnelmia kuvien muodossa.
