Pitkästä aikaa eksyin tänne omaan, rakkaaseen blogiini ja tässähän suorastaan herkistyy. Voi kun vain olisi aikaa päivittää kuulumisia kuten ennen vanhaan Taron kanssa. Juttua riittäisi vaikka kuinka paljon!
Meidän laumalle kuuluu erinomaisen hyvää. Emäntä on nyt vuoden työskennellyt suunnattoman motivoivassa ja ihanassa työssä, joka viekin todella paljon aikaa. Takana ovat opiskelijan ja freelancerin huolettomat päivät ja pitkät aamut. Isännälläkin on kiirettä työrintamalla, kai meidän perheen ihmiset elävät juuri nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia.
Koirapojilla elämä on edelleen makeaa, ja nyt kun kaverukset ovat kasvaneet yhteen, on arjesta tullut hauskempaa ja toimeliaampaa. Pojat tulevat aivan mahtavasti toimeen, jaksavat leikkiä yhdessä ja juosta rallia. Meidän ihmisten ihana osa on ollut päästä tutustumaan koirien väliseen kieleen ja keskusteluun. Miten yksi kielen lipaisu voi merkitä enemmän kuin tuhat sanaa!
Kesä meni taas ystävän saarella, jossa oli otollinen tilaisuus testata miten Kuma toimii verijäljellä. Nuori mies oli aivan innoissaan, tästä löytyi sille kiinnostava tulevaisuuden harrastus. Kuma oli Taroa huomattavasti tarkempi ja rauhallisempi. Taro puuhasi innoissaan pitkin pusikkoja, mutta ainakin silminnähden nautti tekemisestä! Ja sehän on tärkeintä, mikään ei ole ihanampaa kuin nähdä kippuran heiluvan puhtaasta ilosta.
Syksyllä on suunnitelmissa mennä Kuman kanssa koirakouluun ihan vain yhdessätekemisen ilosta. Mistä sitä tietää, ehkä syksy tuo tullessaan taas uudistuneen innon päivittää blogiakin.
