Pohdiskelin tässä hyvin menneen koulutussession jälkeen, että kaiken kaikkiaan Taro on hurjan kiltti ja tottelevainen poika. Saimme kouluttajaltamme positiivista palautetta: Taro keskittyy hyvin ja oppii nopeasti. Siitä tuli hyvä mieli, vaikka oikeastaan tiesin sen jo.
Kuten olen joskus kertonutkin, toisten koirien ohittaminen on meille ongelma. Uutena vuotena paukut saivat Taron lukkoon, senkin voi siten ongelmaksi laskea.
Mutta muuten ongelmia ei ole. Taro käyttäytyy hyvin ja tottelee kohtuullisesti. Toki nuorella koiralla keskittyminen joskus herpaantuu ja muut koirat ovat monesti kiehtovampia kuin omistaja, mutta nämäkin ovat aika- ja koulutuskysymyksiä.
Koirapalstoja seuraillessani nousee esille monia yleisiä ongelmakäytöksiä. Monesti nämä ovat epäjohdonmukaisen omistajan tai koulutuksen aiheuttamia. Joskus koira on vaan päässyt itsekseen vahvistamaan epätoivottua toimintaa.
Hyvä esimerkki tästä on ruoan varastelu. Mikäs nyt sen ihanampaa, kuin salaa napata makkara pöydältä. Taro on kerran tätä yrittänyt. Se kauhistui yrityksestään niin paljon, että pudotti makkaran käskemättä maahan ja vetäytyi nöyrästi sivummalle.
Emmekä me ole koskaan sitä varastelusta edes päässeet torumaan! Silti se tiesi tehneensä väärin. Pienestä pitäen sääntönä on ollut, että lattialla saa makoilla vaikka sisäfilepihvi, mutta siihen ei kosketa ilman lupaa. Voimme huoletta jättää ruoat vaikka sohvanreunalle ilman, että Taro niihin koskisi.
Kuvassa Taro odottaa ulospääsyä. Sille on pienestä pitäen opetettu, että sähläämällä ei pääse ulos. Nyt poika menee käskemättä syrjempään odottamaan, että saa luvan lähteä ovesta ulos. Ulkona se ei vedä hihnassa eikä tuo ohitusongelmakaan ole pahimmasta päästä. Taro ottaa hyvin kontaktia ja tottelee käskyjä. Luoksetulokin on sen verran varma, että pakenevan kanin perästä olemme sen saaneet kutsuttua takaisin. Sataprosenttisesti emme Taroon vapaana luota, mutta melko lähellä sitä olemme.
Taro on epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta omiensa kanssa se tulee erinomaisesti juttuun. Tuttuja tervehditään riemukkaasti, heille esitellään lelut ja luut. Lastenkin kanssa poju on yllättävän kärsivällinen!
Vanhemmiten rapsuttelut ja läheisyys ovat tulleet koko ajan tärkeämmiksi. Tässä Taro nautiskelee kaularapsutuksista. Jos haluaa päästä Taron suosioon, kannattaa rapsuttaa kunnolla kaulanseutua.
Rauhoittumisen merkkejä on koko ajan ilmassa. En olisi osannut puoli vuotta sitten kuvitellakaan, että Taro silminnähden nauttisi rapsuttelusta ja läheisyydestä. Nyt se jopa tulee puskemaan ja tunkee kainaloon, aivan kuin kissa! Treenaaminen on koko ajan hauskempaa, kun keskittymiskyky kasvaa. Vielä tuo on pieni sähikäinen, helposti innostuva ja toimelias. Eikä sen tarvitse koskaan muuttuakaan.
Vaikka taas kerran flunssa iski ja pää on täynnä räkää, niin pakko oli tulla purkamaan mahtavaa onnistumisen tunnetta. Se sai alkunsa eilen, kun olimme päivälenkillä (kuten flunssakin). Oltiin ulkona pojun kanssa ihan ruuhka-aikaan ja paljon koiria oli liikenteessä. Mentiin kaikki ohitukset erittäin mallikkaasti!
