perjantai 20. maaliskuuta 2009

Jee! Onnistumisia!

Vaikka taas kerran flunssa iski ja pää on täynnä räkää, niin pakko oli tulla purkamaan mahtavaa onnistumisen tunnetta. Se sai alkunsa eilen, kun olimme päivälenkillä (kuten flunssakin). Oltiin ulkona pojun kanssa ihan ruuhka-aikaan ja paljon koiria oli liikenteessä. Mentiin kaikki ohitukset erittäin mallikkaasti!

Parissa ohituksessa oli pakko pysähtyä, kun rupesi toisen koiran lähestyminen kiihdyttämään, mutta muuten oli täydellistä. Tuli taas vahva usko siihen, että tekemällä koiran kanssa oppii.

Todella paljon oma asenne auttaa. Kun itse menee reippaasti ja epäröimättä, tarttuu sama fiilis koiraankin.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Rakkaudesta koiriin

Koiran kanssa eläminen on välillä puhdasta mysteeriä. Ihmisen on hyvin vaikea päästä toisen eläimen pääkopan sisälle ja ymmärtää sen aivoitukset. Kokemuksen myötä toki oppii, sitä ennen on hapuiltava epävarmuudessa. Koira sen sijaan tuntuu olevan ihmistä herkempi ja terävämpi tulkitsija, joka oppii nopeasti arvioimaan ihmisen olotiloja ja mielenliikkeitä.

Nyt kun Taro on 95 prosenttia ajasta enkeli, on vaikea hahmottaa mikä siitä tekee pikku pirun toisten koirien läheisyydessä. Sisällä ollaan rauhallisesti, relataan ja leikitään, nautiskellaan yhdessäolosta.


Ulkona puuhaillaan, tehdään temppuja ja tutkitaan maailmaa. Mutta kaikki muuttuu, kun näköpiiriin tulee koira. Silloin Taro valpastuu ja jää tuijottamaan intensiivisesti. Toinen koira on kiehtova, innostava, jännittävä ja ehkä hieman pelottava. Jos toinen tulee tarpeeksi lähelle, on tiedossa pomppimista ja kiihtynyttä poukkoilemista. Rähinöitäkin tulisi ilman omistajan tarkkaavaisuutta ja possunlihasuikaleita.

Koiran kohtaamisen jälkeen hajut ottavat vallan. Taro kiihtyy koirien hajuistakin, seuraa niitä innokkaasti nuuskuttaen ja ympäröivän maailman unohtaen. Toisen koiran kohtaaminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jonka jälkeen Taro on hyvin hektisessä mielentilassa.

Tällaisiin asioihin ei yksinkertaisesti osannut varautua. Toki pitää mennä itseensä ja miettiä missä on mennyt metsään. En ole opettanut Taroa olemaan tyynesti toisten koirien lähellä. Nyt se tuntuu olevan vaikeaa, kun koirista on jo tullut niin innostava ja jännittävä asia.

Tietenkin Taron luonne myös vaikuttaa. Se on muutenkin kiihkeä ja lyhytpinnainen. Kokenut koirakonkari olisi varmasti osannut koiran luonteen perusteella ennakoida ja suunnitella koulutuksen toisin.

Alan vähitellen tajuamaan, miten hurjan haasteen edessä ensimmäistä koiraa hankkiva onkaan. Kaikkea ei voi ennakoida eikä oman käytöksensa vaikutuksia koiraan pysty ilman kokemusta täysin arvoimaan. Monet asiat pitää oppia ihan kantapään kautta, kirjatiedosta ei ole niinkään apua. Ja jos vielä pitäisi ymmärtää mistä mikäkin käytös johtuu, voi upota vain syvemmälle mysteerin suohon.

On siis pakko vain toimia, yrittää löytää sopiva keino kohdata haastavat tilanteet.

Onneksi kyse on lähinnä innostuksesta eikä aggressiivisuudesta. Innokkuus jotenkin kuuluu Taron luonteeseen, aggressiivisuus taas ei sovi millekään kotikoiralle. Odotan mielenkiinnolla, miten tilanne kehittyy Taron kypsyessä. Siihen asti ulkoillaan possusuikaleiden kanssa!

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Kiltti poika

Pohdiskelin tässä hyvin menneen koulutussession jälkeen, että kaiken kaikkiaan Taro on hurjan kiltti ja tottelevainen poika. Saimme kouluttajaltamme positiivista palautetta: Taro keskittyy hyvin ja oppii nopeasti. Siitä tuli hyvä mieli, vaikka oikeastaan tiesin sen jo.

Kuten olen joskus kertonutkin, toisten koirien ohittaminen on meille ongelma. Uutena vuotena paukut saivat Taron lukkoon, senkin voi siten ongelmaksi laskea.

Mutta muuten ongelmia ei ole. Taro käyttäytyy hyvin ja tottelee kohtuullisesti. Toki nuorella koiralla keskittyminen joskus herpaantuu ja muut koirat ovat monesti kiehtovampia kuin omistaja, mutta nämäkin ovat aika- ja koulutuskysymyksiä.

Koirapalstoja seuraillessani nousee esille monia yleisiä ongelmakäytöksiä. Monesti nämä ovat epäjohdonmukaisen omistajan tai koulutuksen aiheuttamia. Joskus koira on vaan päässyt itsekseen vahvistamaan epätoivottua toimintaa.

Hyvä esimerkki tästä on ruoan varastelu. Mikäs nyt sen ihanampaa, kuin salaa napata makkara pöydältä. Taro on kerran tätä yrittänyt. Se kauhistui yrityksestään niin paljon, että pudotti makkaran käskemättä maahan ja vetäytyi nöyrästi sivummalle.

Emmekä me ole koskaan sitä varastelusta edes päässeet torumaan! Silti se tiesi tehneensä väärin. Pienestä pitäen sääntönä on ollut, että lattialla saa makoilla vaikka sisäfilepihvi, mutta siihen ei kosketa ilman lupaa. Voimme huoletta jättää ruoat vaikka sohvanreunalle ilman, että Taro niihin koskisi.

Kuvassa Taro odottaa ulospääsyä. Sille on pienestä pitäen opetettu, että sähläämällä ei pääse ulos. Nyt poika menee käskemättä syrjempään odottamaan, että saa luvan lähteä ovesta ulos. Ulkona se ei vedä hihnassa eikä tuo ohitusongelmakaan ole pahimmasta päästä. Taro ottaa hyvin kontaktia ja tottelee käskyjä. Luoksetulokin on sen verran varma, että pakenevan kanin perästä olemme sen saaneet kutsuttua takaisin. Sataprosenttisesti emme Taroon vapaana luota, mutta melko lähellä sitä olemme.

Taro on epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta omiensa kanssa se tulee erinomaisesti juttuun. Tuttuja tervehditään riemukkaasti, heille esitellään lelut ja luut. Lastenkin kanssa poju on yllättävän kärsivällinen!

Vanhemmiten rapsuttelut ja läheisyys ovat tulleet koko ajan tärkeämmiksi. Tässä Taro nautiskelee kaularapsutuksista. Jos haluaa päästä Taron suosioon, kannattaa rapsuttaa kunnolla kaulanseutua.



Rauhoittumisen merkkejä on koko ajan ilmassa. En olisi osannut puoli vuotta sitten kuvitellakaan, että Taro silminnähden nauttisi rapsuttelusta ja läheisyydestä. Nyt se jopa tulee puskemaan ja tunkee kainaloon, aivan kuin kissa! Treenaaminen on koko ajan hauskempaa, kun keskittymiskyky kasvaa. Vielä tuo on pieni sähikäinen, helposti innostuva ja toimelias. Eikä sen tarvitse koskaan muuttuakaan.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Tunnelmia shibatreffeiltä Vol. 2

Shiboilla oli kielennäyttökisat. Taro aloitti.


Zara seuraavaksi.


Mitsu osoittikin olevansa tiukka, hurja tyttö.



Sehän ei Taroa hidastanut. Sen makuun taitavat olla vähän rajummat misut.




Taro ja Hemi olivat hieman nokkapokassa, sillä Taro ei tykännyt kun nuori kolli yritti lähestyä hänen naistaan.



Mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut, Hemi pysytteli kohteliaan etäisyyden päässä, kun don juan vokotteli ladya.


Ja keksiihän nuori shiba hauskaa ihan itsekseenkin. Pieni ralli piristää aina.


Lopuksi vielä aivan ihana kuva pirteästä Zarasta.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Tunnelmia shibatreffeiltä Vol. 1

Shibamaista riehumista, juoksentelua ja ärhentelyä.




Taro löysi rakkauden. En tiedä oliko tunne molemminpuolinen. Tosin Taro tuntuu tällä hetkellä rakastavan melkein jokaista vastaan tulevaa narttukoiraa...


Ja lopuksi pari kaunista kasvokuvaa.



Lisääkin touhukuvia löytyy, tosin moni niistä oli melko huonolaatuisia. Laitan niitä kuitenkin pian lisää näkyville.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Suuri maailma


Pieni shiba.