
Olen ruvennut pohtimaan eläinlääkärien valtaa. Lekurithan tienaavat aimo annoksen rahaa eläinrakkaiden, mutta kenties harhaanjohdettujen lemmikinomistajien kustannuksella. Missä menee eläinlääkärin vallan raja? Voiko kokematon koiranomistaja sanoa mitään vastaan eläinlääketieteen kokeneelle asiantuntijalle? Kehen sitten luottaa koiran terveysasioissa, jos ei eläinlääkäriin?
Aikoinaan Yleltä tuli dokumentti, jossa käsiteltiin koirien jalostusta. Tässä dokkarissa,
Sairaat koiramme, puhuttiin eläinlääkärien mahdollisuuksista vaikuttaa perinnöllisten sairauksien leviämiseen. Muistaakseni yksi haastateltavista totesi, että eivät lääkärit halua puuttua koirien perinnöllisiin sairauksiin, hehän rikastuvat niiden kustannuksella. Tämä on varmasti osittain totta. Olisipa mielenkiintoista saada käsiinsä laskelmia siitä, kuinka suuri osa eläinlääkärikäynneistä liittyykään perinnöllisiin sairauksiin tai niiden tutkimiseen.
Näyttelyssä tuli jutusteltua Taron kasvattajan kanssa. Hän totesi reippaasti hyvin pian tavattuamme, että "taitaa olla eläinlääkäri käärinyt teidät pikkusormensa ympärille." Kyseessä on tietenkin Taron elimiaatiodieetti ja se lääkekasa, jonka jouduimme Taroon silloin aikoinaan kaatamaan. Kasvattaja viittasi toisin sanoen siihen, että meitä on tavallaan vedätetty, että olemme turhaan käyttäneet lääkkeitä ja kenties olemme turhaan tällä erikoisruokavaliollakin. Jäin miettimään tätä toteamusta, sillä siinä on jossain määrin totuuden siemen.
Niin sanotut käyttäjäkokemuksetkin kertovat tyytymättömyydestä. Kun seurailee enemmän tai vähemmän lemmikkiaiheisia keskusteluja netissä, nousee aina välillä esille väittelyä eläinlääkärien luotettavuudesta ja siitä, että rahastavatko eläinlääkärit omistajien kokemattomuudella ja määräävät ties mitä toimenpiteitä ja lääkkeittä turhaan (esimerkiksi
täällä). Kysymys on kaiketi aika pitkälle siitä kokeeko koiranomistaja tulleensa huijatuksi, juoksutetuksi ja kynityksi. Rahaa uppoaa lemmikin hoitoon, siitä ei pääse mihinkään. Onko oikein tinkiä kustannuksista, jos vaakakupissa on koiran henki tai vähintäänkin hyvinvointi?
Taron tapauksessa en koe tulleeni huijatuksi, vaikka sen mahdollisuuden tiedostankin. Lääkäri on ollut asiallinen, ystävällinen ja jakanut neuvoja myös ilmaiseksi puhelimitse. Samalla lekuri on käärinyt kunnon tukun tuohta, samoin kuin lääkeyhtiöt.
Mietin kuitenkin sitä, että mikä on täysin kokemattoman koiranomistajan mahdollisuus osata arvioida oikein lemmikkinsä lääkärintarve?

Kokemuksen myötä varmasti oppii tulkitsemaan eläintä, arvioimaan onko sillä kipuja, onko tuosta tai tästä vaivasta oikeasti haittaa ja onko se aito huolenaihe. Nyt esimerkiksi osaisimme hoitaa
ripulin ilman lääkäriäkin, sillä se on käyty läpi lääkärin, kasvattajan ja alan harrastajien opastamana. Kaikki nämä tahot ovat käyttäneet valtaa ja kuuntelemalla jokaista olemme pystyneet valitsemaan tehokkaimman ja turvallisimman hoitotavan. Ilman tätä kattavaa kokemusta ehkä ensi kerralla miettisin, että mitäköhän lääkäri tähän sanoisi.
Todellisuudessa olen aivan varma, että eläinlääkärit rahastavat. Hehän ovat ammatinharjoittajia, joilla on auktoriteettia ja asiantuntemusta, mutta myös bisnesvainua. Eivät eläinlääkärit ole mitään hyväntekijöitä, ja miksi pitäisikään olla? Tuoreen koiraihmisen on helppo kääntyä ehdottoman asiantuntijan puoleen, helppo laittaa luottamuksensa korkeasti koulutettuun ammattilaiseen. Samaan aikaan on hienoa saada kasvattajien kokemuksen mukanaan tuomaa viisautta, teoria ja käytäntö yhdistyvät. Samalla saa itse varmuuden siitä, että on tehnyt kaiken mahdollisen koiransa eteen, rahastusta tai ei.