Syyskuinen sunnuntai alkoi mukavalla samoilulla Kivinokan metsissä. Päätettiin tehdä uusi aluevalloitus, kun tuo läheinen keskuspuisto alkaa olla jo liiankin tuttu. Taro kuitenkin tarvitsee aika ajoin mahdollisuuden päästää höyryjä oikein kunnolla. Meillä on tavoitteena, että yritettäisiin aina viikonloppuisin tehdä jotain ekstraa pojun kanssa.
Kivinokassa oli oikein miellyttävä kuljeskella, vaikka joka puolella levittäytyvät pikkumökit tuhosivat tehokkaasti illuusion korven keskellä olemisesta. Koimme hienon yllätyksen, kun paikallisen kahvilan kulmalla asusteli kaksi lammasta. Taro kiihtyi suunnattomasti eikä oikein tiennyt miten päin olisi. Välillä piti juosta karkuun ja välillä taas päästä lähemmäs. Kahvilan omistajakin tuli ihmeissään katsomaan mikä se siellä kulmalla puhisee. Taro nimittäin pöhisi ja tuhahteli kuin viimeistä päivää yrittäessään kerätä rohkeutta lähestyä villaisia elikoita. Nyt ovat ainakin lampaat ja hevoset tulleet tutuiksi.
Samoilimme melko syvälle metsään ja siellä sitten poika sai juosta vapaanakin. Omatunto siitä kyllä kolkuttelee, sillä ei alueella saisi koiria pitää vapaana. Muutenkin tähän aikaan taitaa metsästyslaki kieltää koirien vapaanapidon. Perustelen vapaanapidon sillä, että Taro on erittäin hyvin hanskassa luoksetulon suhteen. Muutenkin se metsässä pysyy hyvin lähellä meitä ja jää odottamaan aina jos me jäämme jälkeen.
Ja se nautinnon ja ilon määrä, mikä Tarosta huokuu kun se saa villiintyä metsässä, en pysty sitä Tarolta kieltämään.
Juuri tällaiset aamupäivät vahvistavat sitä ajatusta, että koiran kanssa on ihana elää. Kun vain katselee sitä maanläheistä onnea, hymyilyttää itseäänkin. Taro tuntuu imevän itseensä sitä metsää, se tunkee nenän jokaiseen mättääseen ja juoksee innokkaasti ympäriinsä laajoissa kaarissa. Välillä se tulee hirveällä vauhdilla luokse ja katsoo silmiin jotenkin äärettömän iloisen näköisenä. Silloin unohdan huono omatunnon vapaana pitämisestä, jotenkin tuntuu että koira ansaitsee tuollaisia hetkiä.
Nämä vapaanapito-ongelmat koskettavat varmasti monia kaupunkilaisia, tosin en usko että hirveän moni niitä miettii. Onhan se vähän hullua, että tarjotessaan koiralleen mahdollisuuden nauttia elämästä, tulee rikkoneeksi ties mitä lakeja ja moraalisääntöjä. Itse pidän koiran vapaanapidon avainasioina sitä, että koiran luoksetulo on suhteellisen hanskassa ja sitä, että koira ei harhaile omistajan näköpiirin ulkopuolelle. Tärkeää on myös pitää itse silmänsä koko ajan auki. Nytkin Kivinokassa huomasin toisen ihmisen koiransa kanssa, ja ehdimme väistää heidät ennen kuin Tarokaan ehti tajutakaan toisen koiran läsnäoloa.
Valppaana pitää itse olla ja luoksetuloa treenata jatkuvasti. Metsälenkeistä en ole kyllä valmis luopumaan ja niitä harrastetaan niin pitkään, kun tuo nuori herra pysyy hallinnassa ja läheisyydessämme.
(Kuva Wikipediasta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti