Rakkaudesta koiriin

Koiran kanssa eläminen on välillä puhdasta mysteeriä. Ihmisen on hyvin vaikea päästä toisen eläimen pääkopan sisälle ja ymmärtää sen aivoitukset. Kokemuksen myötä toki oppii, sitä ennen on hapuiltava epävarmuudessa. Koira sen sijaan tuntuu olevan ihmistä herkempi ja terävämpi tulkitsija, joka oppii nopeasti arvioimaan ihmisen olotiloja ja mielenliikkeitä.

Nyt kun Taro on 95 prosenttia ajasta enkeli, on vaikea hahmottaa mikä siitä tekee pikku pirun toisten koirien läheisyydessä. Sisällä ollaan rauhallisesti, relataan ja leikitään, nautiskellaan yhdessäolosta.


Ulkona puuhaillaan, tehdään temppuja ja tutkitaan maailmaa. Mutta kaikki muuttuu, kun näköpiiriin tulee koira. Silloin Taro valpastuu ja jää tuijottamaan intensiivisesti. Toinen koira on kiehtova, innostava, jännittävä ja ehkä hieman pelottava. Jos toinen tulee tarpeeksi lähelle, on tiedossa pomppimista ja kiihtynyttä poukkoilemista. Rähinöitäkin tulisi ilman omistajan tarkkaavaisuutta ja possunlihasuikaleita.

Koiran kohtaamisen jälkeen hajut ottavat vallan. Taro kiihtyy koirien hajuistakin, seuraa niitä innokkaasti nuuskuttaen ja ympäröivän maailman unohtaen. Toisen koiran kohtaaminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jonka jälkeen Taro on hyvin hektisessä mielentilassa.

Tällaisiin asioihin ei yksinkertaisesti osannut varautua. Toki pitää mennä itseensä ja miettiä missä on mennyt metsään. En ole opettanut Taroa olemaan tyynesti toisten koirien lähellä. Nyt se tuntuu olevan vaikeaa, kun koirista on jo tullut niin innostava ja jännittävä asia.

Tietenkin Taron luonne myös vaikuttaa. Se on muutenkin kiihkeä ja lyhytpinnainen. Kokenut koirakonkari olisi varmasti osannut koiran luonteen perusteella ennakoida ja suunnitella koulutuksen toisin.

Alan vähitellen tajuamaan, miten hurjan haasteen edessä ensimmäistä koiraa hankkiva onkaan. Kaikkea ei voi ennakoida eikä oman käytöksensa vaikutuksia koiraan pysty ilman kokemusta täysin arvoimaan. Monet asiat pitää oppia ihan kantapään kautta, kirjatiedosta ei ole niinkään apua. Ja jos vielä pitäisi ymmärtää mistä mikäkin käytös johtuu, voi upota vain syvemmälle mysteerin suohon.

On siis pakko vain toimia, yrittää löytää sopiva keino kohdata haastavat tilanteet.

Onneksi kyse on lähinnä innostuksesta eikä aggressiivisuudesta. Innokkuus jotenkin kuuluu Taron luonteeseen, aggressiivisuus taas ei sovi millekään kotikoiralle. Odotan mielenkiinnolla, miten tilanne kehittyy Taron kypsyessä. Siihen asti ulkoillaan possusuikaleiden kanssa!