Vaikka taas kerran flunssa iski ja pää on täynnä räkää, niin pakko oli tulla purkamaan mahtavaa onnistumisen tunnetta. Se sai alkunsa eilen, kun olimme päivälenkillä (kuten flunssakin). Oltiin ulkona pojun kanssa ihan ruuhka-aikaan ja paljon koiria oli liikenteessä. Mentiin kaikki ohitukset erittäin mallikkaasti!Parissa ohituksessa oli pakko pysähtyä, kun rupesi toisen koiran lähestyminen kiihdyttämään, mutta muuten oli täydellistä. Tuli taas vahva usko siihen, että tekemällä koiran kanssa oppii.
Todella paljon oma asenne auttaa. Kun itse menee reippaasti ja epäröimättä, tarttuu sama fiilis koiraankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti