Tänään on lähtö mökille. Mökki on aivan yksityisellä saarella, eli siellä on vapautta ja tilaa Taron olla ja mennä mielensä mukaan. Todennäköisesti herra tekee saman kuin viime kesänä, ja lähinnä loikoilee mökin läheisyydessä menoa tarkkaillen. Herralla on suurin vastuu: sen pitää vahtia ympäristöä kun ihmiset ottavat rennosti!
Nyt olemme niin monta päivää, että uskoisin Taronkin välillä luopuvan vahtivuorostaan. Ja jotenkin tuntuu, että poju nauttii siitä, kun saa makoilla nuotion valopiirin ulkopuolella ja kuulostella öisen metsän ääniä.
Suunnitelmana on harjoitella verijälkeä. Litra naudanverta on hankittuna ja kaatona toimii poron lihaisat kylkiluut. Yritän myös parhaani mukaan houkutella oranssin pupupöksyn uimaan!
Saaritunnelmia siis tiedossa blogissa heinäkuun loppupuoliskolla. Hyvää kesää kaikille!
perjantai 26. kesäkuuta 2009
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Ihastuttavaa leikkiseuraa!
Taro sai viikonloppuna leikkiseurakseen ihanan Nuppu-neidon. Nuppu on 12 viikkoinen borderterrieri, rohkea ja leikkisä pikkutyttö. Me ihmiset grillailtiin ja savustettiin kalaa, ja koirat saivat rauhassa riehua. Alku oli kankea: Taro oli itselleen tyypillisesti aivan intoa täynnä ja niin kiinnostunut pienestä veitikasta, että Nuppu tunsi itsensä suorastaan ahdistetuksi. Aika nopeasti kaikki estot kuitenkin katosivat ja parivaljakko leikki kuin ylimmät ystävykset.
Alkuihmetys: mikä kumma tuolla kurisee?
On se pieni ja kummallinen. Nuppua vielä mietityttää miten suhtautua.
Emännän suojista uskaltaa Nuppukin vähän innostua.
Sitten alkaa hurja takaa-ajo.
Takaa-ajon jälkeen halipainia. Ja koirat nauttivat silminnähden.
Vaikka energia alkaa loppua, niin silti pitää nurtsilla lepäillessäkin temmeltää.
Juomahetkenä sulassa sovussa samalla kupilla. Pitää tietenkin tarkastaa myös, että mitä se toinen joikaan.
Lopputulos oli kaksi hyvin väsynyttä hurttaa. Kaverukset riehuivat tuntitolkulla sulassa sovussa. Olin todella iloisesti yllättynyt Taron hellyydestä: se kohteli pientä hyvin varovaisesti eikä yhtään jyrännyt päälle. Kovasti pentua piti myös vahtia. Aina kun joku porttikongissa kolisteli, Taro höristi korviaan ja puhisi isottelevasti samalla pientä vilkuillen. Yleensä se ei paljon ulkona äänistä piittaa, mutta nyt piti selkeästi vähän katsoa juniorin perään. Ihan selkeä ystävyyssuhde tästä kehkeytyi, toivottavasti saadaan kaverukset yhteen pian uudelleenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)