keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Ihastuttavaa leikkiseuraa!

Taro sai viikonloppuna leikkiseurakseen ihanan Nuppu-neidon. Nuppu on 12 viikkoinen borderterrieri, rohkea ja leikkisä pikkutyttö. Me ihmiset grillailtiin ja savustettiin kalaa, ja koirat saivat rauhassa riehua. Alku oli kankea: Taro oli itselleen tyypillisesti aivan intoa täynnä ja niin kiinnostunut pienestä veitikasta, että Nuppu tunsi itsensä suorastaan ahdistetuksi. Aika nopeasti kaikki estot kuitenkin katosivat ja parivaljakko leikki kuin ylimmät ystävykset.

Alkuihmetys: mikä kumma tuolla kurisee?

On se pieni ja kummallinen. Nuppua vielä mietityttää miten suhtautua.

Emännän suojista uskaltaa Nuppukin vähän innostua.

Sitten alkaa hurja takaa-ajo.


Takaa-ajon jälkeen halipainia. Ja koirat nauttivat silminnähden.


Vaikka energia alkaa loppua, niin silti pitää nurtsilla lepäillessäkin temmeltää.


Juomahetkenä sulassa sovussa samalla kupilla. Pitää tietenkin tarkastaa myös, että mitä se toinen joikaan.

Lopputulos oli kaksi hyvin väsynyttä hurttaa. Kaverukset riehuivat tuntitolkulla sulassa sovussa. Olin todella iloisesti yllättynyt Taron hellyydestä: se kohteli pientä hyvin varovaisesti eikä yhtään jyrännyt päälle. Kovasti pentua piti myös vahtia. Aina kun joku porttikongissa kolisteli, Taro höristi korviaan ja puhisi isottelevasti samalla pientä vilkuillen. Yleensä se ei paljon ulkona äänistä piittaa, mutta nyt piti selkeästi vähän katsoa juniorin perään. Ihan selkeä ystävyyssuhde tästä kehkeytyi, toivottavasti saadaan kaverukset yhteen pian uudelleenkin.

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Koerat ymmärtävät pienten koirien olemassaolon ja merkityksen. TArokin. Terveisiä peikolta.

Satu kirjoitti...

Kiitos terveisistä, peikko :).

Näinhän se useimmissa tapauksissa on, että isot osaavat pienempiään varoa. Tosin Taro on parille pikkukoiralle ollut liikaa: se on juossut päältä, kaatanut koko ajan kumoon ja muutenkin öykkäröinyt. Erästä arempaa pikkuista ei suostunut päästämään edes maasta ylös kerran liikaa intoutuessaan. Siksi olin vähän varuillani, mutta hienostihan se meni.

Voi olla, että ikä ja kokemus on vähän saanut tuonkin villikon niitä pienempiään varomaan.