Tänään päivälenkillä ilo oli suunnaton: kaksi upeaa ohitusta taskussa! Ohituksissa ei ole enää aikoihin ollut akuutteja ongelmia, mutta vähän on välillä tullut mietittyä, että päästäänkö ikinä toisten koirien ohi ihan kävellen. Tähän asti olemme joutuneet yleensä istumaan tienviereen ja odottamaan, että toinen tepastelee ohi. Se on osa treeniä, jonka aikana Taro oppii että muut koirat merkitsevät herkkuja räyhäämisen ja intoilun sijaan.
Upea tilanne numero 1. Ohitimme koirapuiston, jossa räyhäävä isovillakoira juoksenteli edes takaisin meille louskuttaen. Taro kiihtyi ja yritti ruveta itsekin isottelemaan. Otin hihnan tiukasti lyhyelle, sanoin samalla tiukasti ja hiljaa "Lopeta". Urina loppui heti ja Tarolta lähtikin tuuli purjeista. Se ikään kuin muisti, että tässähän pitikin ottaa kontaktia. Ohi mentiin lopulta tyylikkäästi Taron kulkiessa sivulla toisen räkytyksestä huolimatta.
Upea tilanne numero 2. Keskelle jalkakäytävää oli parkeerannut kaksi tyttöä pienen koiransa kanssa. Päätin, että nyt ei ole aika epäröinnille ja lähdin menemään päättäväisesti kohti ja ohi. Taro valpastui ja yritti tavalliseen tapaansa jarruttaa tuijottamaan. Otin taas hihnan lyhyelle ja reippaasti kehotin eteenpäin. Kehuin vuolaasti, kun Taro lähti kulkemaan mukana. Ohi mentiin kauniisti ja Tarokin sai rauhassa katsella kaveria, sillä hermostumisesta ei ollut tietoakaan. Lopulta kontakti oli upea ja pääsin palkkaamaan ruhtinaallisesti.
Ei voi kuin hihkua ilosta! Pieniä askelia otetaan, mutta tärkeintä koiran koulutuksessa taitaa ollakin kärsivällisyys. Nämä kaksi upeaa tilannetta eivät olisi olleet mahdollisia 3 kuukautta sitten. Pakko olla äärimmäisen tyytyväinen Taron edistymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti