Päätettiin nyt taas aloitella hissukseen kesänäyttelyissä kiertämistä. Oikeisiin näyttelyihin on huono mennä harjoittelemaan, ne maksavat kuitenkin noin 30-40 euroa per näyttely. Siksi suuntasimme Tuomarinkartanon vinttikoirakeskukseen hyväntekeväisyysmätsäriin. Jos et tiedä mikä mätsäri on, kurkkaa Wikipedian määritelmä.
Paikalla oli muitakin shiboja ja meno oli leppoisaa. Kaukana olivat edellisten sisänäyttelyiden kauhut. Tarokin oli suhteellisen relasti, mitä nyt vähän intoili kavereista. Hauskinta oli suloisen pentushiba Inarin kanssa. Täpäkkä pentu haastoi Taroa leikkiin ja shibamaiseen tyyliin villiltä se näytti.
Kuva on Merin (kennel Monokuro) nappaama.
Tarolla meni kehässä oikein mukavasti, mutta ensimmäisellä kierroksella vastustaja oli kova: upea, valkoinen ja muhkea eurasier (en ole hyvä tunnistamaan rotuja, joten tämä on villi veikkaus). Lisäksi nuoren herran akilleen kantapää on huono lähestyttävyys. Tuomari ei oikein olisi saanut tulla koskemaan, poju yritti pöydällä väistää kosketusta. Lopulta kapusi tuomarin syliin turvaan! Eli vihamielinen Taro ei missään nimessä ole, kunhan vain epäilyttää jos toinen tulee sörkkimään. Syliin voi ilmeisesti silti mennä. Voisiko eläinlääkäritraumat näkyä tässä?
Kokonaisuudessaan homma toimi hienosti ekaksi harjoituskerraksi. Saimme sinisen nauhan, eli kakkosluokkaan menimme seuraavalla kierroksella. Sinisten ryhmässä olimmekin sitten toiseksi paras. Saimme kasan leluja ja ruusukkeen. Lopuksi vielä juotiin teet ja syötiin eväsleivät ennen kotimatkaa. Mukava päivä oli!
Pakko muuten sanoa ikävä totuus: auton omistaminen helpottaa koiran kanssa harrastamista suunnattomasti. Hyvin pitkään halusin uskotella, että ilman autoa pärjää aivan yhtä hyvin. Ei muuten pärjää. Pystyy rentoutumaan ihan eri tavalla, kun ei tarvitse julkisen liikenteen aikatauluja miettiä ja valmistautua henkisesti pitkään kotimatkaan. Lisäksi voi ottaa mukaan ison kasan vilttejä, eväitä ja vaikkapa kirjoja viihdykkeeksi, kun on kiesi alla.
Ensi viikolla mennään Hesperianpuistoon mätsäriin harjoittelemaan. Sitten saakin emäntä viedä koiran kehään, se jännittää hurjasti! Yritän ottaa tilanteen pöytäharjoituksen kannalta, sitä tuo nuori herra nyt eniten kaipaa.
2 kommenttia:
Hei Satu, mekin ollaan täälläpäin harjoiteltu eri mätsäreissä. Sonja on ollut Kiden kanssa junior-hanleri puolella, ja viimeksi niistä tuli juniorpuolen voittajat! Arvaa oliko Sonja tyytyväinen. Kide onkin nykyään tosi kiltti ja helposti käsiteltävä näissä tilanteissa, ikään kuin se taipuisi kaikkeen mitä siltä pyydetään. Sopii tosi hyvin lapsen koiraksi!
Minä taas olen Hanin kanssa kovastikin "taistellut" mutta nyt on jo pari kertaa mennyt ihan OK. Hani oli jopa Best in show 3! Ja viimekerralla viimeksi paras sininen pentu, vaikka se murisi tuomarille !! Sekään ei siedä että sitä hiplataan... Lujatahtoinen neitimme, joka tuntuu jopa nauttivan siitä hetkestä kun saa juosta siellä kehässä.
Jatkakaa harjoittelua, niin kenties nähdään vielä joskus kesän oikeissa näyttelykehissä!
Hienoa, että Sonja ja Kide ovat loistaneet mätsäreissä! Ja Hani myös. Varmasti ikä tuo Kidelle varmuutta ja rauhallisuutta, sitä toivon kovasti tulevan Tarollekin.
Toivottavasti nähdää näyttelykehissä kesällä. Tarolla tosin on taas ruvennut turkki putoamaan, joten menestys jäänee jälleen huononlaiseksi. Ja luulenpa, että tuo pöydällä oleminen ei tule ihan pian sujumaan moitteetta. Mutta harjoitellaan ja yritetään kuitenkin!
Torstaina sitten taas lisätreeniä mätsäreistä. Keskiviikkonakin olisi näyttelytreenit, mutta en näillä näkymin sinne pääse.
Lähetä kommentti