Vatsanpurut päihitetty

Sairasteleva pikku kettumme on vihdoin tervehtynyt kaikkien hermoilujen, lääkinnän ja ruokintatemppujen jälkeen. Avomies otti suloisia kuvia pienestä toipilaasta. Uni maistui kyllä makoisasti, kun useampi yö oli mennyt vatsanväänteistä kärsien. Ripulin päihittämisen salaisuus oli meillä Attapectin ja hyvät ruokintaohjeet kasvattajalta. Olisi muuten pitänyt ottaa järeämmät aseet käyttöön, mutta onneksi ripuli loppui kreivin aikaan.

Mutta olihan tuo koira ihan naatti, rupesi jo kaipaamaan sen kujeita ja rallikohtauksia. Nyt ei energia vieläkääm riitä ralliin, mutta Tarolla on onneksi monia keinoja saada liikettä tähän huusholliin. Tämän hetken suosikkitemppu on varastaa vaatteita sängyltä tai sohvalta, ja juosta saalis suussa ylpeästi ympäri kämppää.

Ilmeisesti kaikki hampaat ovat nyt vaihtuneet, eilen lähti toinen yläkulmuri. Hyvään saumaan tuli sekin, koska lekurin mukaan hampaat olisi pian pitänyt poistaa leikkauksella. Taron veli kuulemma kävi äskettäin tuollaisessa leikkauksessa. Toivon mukaan pikkumiehen yläkulmurit lähteävät ilman lääkärin apua.

Kuten kuvista huomaa, herra oli hieman nuutunut vielä tuossa viikonloppuna. Matot tuli tänään takaisin lattialle, kun ripulivaara on ohi. Nyt taas vähitellen voi ruveta tekemään pidempiä lenkkejä ja lisäämään ruoka-annostusta.

Ajattelin, että voisimme yrittää pian päästä aloittamaan tottelevaisuuskoulutuksen, eli ruveta tokoilemaan. Ei ehkä paras harrastus itsepäiselle, hyperaktiiviselle ja omia teitään kulkevalle tulevalle teinille, mutta jotain yhteistä olisi kiva harrastaa. Yksi vaihtoehto on tietenkin ihan kotitottis, eli tottelevaisuusharjoituksia ilman mitään virallista ohjausta.

Piakkoin laitan blogiin kuvia ja kuulumisia Aptus-näyttelystä, joka oli viikonloppuna Helsingin Jäähallissa. Tuota ketunpoikaa hoivaillessa on tämän blogin ajankohtaisuus jäänyt vähän jälkeen.