tiistai 17. helmikuuta 2009

Naks, naks naksutin

Aloitimme pari viikkoa sitten koirakoulun, jonka aikana on tarkoitus oppia kouluttamaan koiraa naksuttimella. Naksutinkoulutus on aivan oma taiteenlajinsa, siitä kiinnostuneet voivat lukea lisätietoa täältä. Naksutin on välineenä kätevä: pieni, käteen ja taskuun mahtuva laatikko, joka painettaessa päästää hyvin selkeän ja kuuluvan naksahduksen. Valitsin tuohon kuvaan esimerkin naksuttimista, jollaisen mekin nyt hankimme. Kuva on otettu brittiläisestä verkkokaupasta, josta muuten löytyy uskomaton määrä naksutteluun (ja muuhunkin) liittyviä tuotteita.

Lyhykäisyydessään naksuttelun idea on tämä: ilmoittaa koiralle naksuäänellä se tarkka hetki, jolloin koira toimii oikein. Oikeasta toiminnasta otetaan ikään kuin valokuva painamalla naksua juuri oikealla hetkellä. Taitavimmat kouluttajat osaavat ennakoida, jolloin naksu tulee juuri oikeaan aikaan ja koulutus sujuu nopeasti.

Ihan aluksi naksuva ääni liitetään miellyttävään asiaan: yleensä namiin. Tätä olemme nyt Taron kanssa tehneet. Eli naksautus, jonka jälkeen annetaan nami. Tätä toistetaan erilaisissa ympäristöissä, kunnes koira yhdistää kuulemansa äänen herkkuihin.

Toinen kotitehtävä koirakoulusta oli se, että aletaan naksauttaa kun koira ottaa katsekontaktin. Kontaktin ottaminen on Tarolla jo hallussa, joten menimme tähän vaiheeseen melko nopeasti. Heti kun koira katsoo kasvojani, naksautan ja palkkaan. Tein sitä jo pari kertaa lenkilläkin ihan vain testimielessä. Taro keksi idean heti ja haki aktiivisesti kontaktia vähän väliä.

Olin aluksi hieman skeptinen naksuttelun suhteen, mutta nyt alan innostua. On hienoa pystyä merkitsemään ja ilmaisemaan koiralle se tarkka hetki, jolloin koira toimii oikein. Valokuvavertaus avasi mieleni uusille mahdollisuuksille: naksutin on kuin kamera ja naksautettaessa se ottaa kuvan oikeasta toiminnasta. Tämä kuva vahvistuu koiran mielessä toistojen myötä ja yleensä tallentuu sinne.

Odotan innolla jatkoa! Nyt on ikävä kyllä jäänyt pari koulukertaa väliin, kun pojat olivat Virossa metsästämässä ja itse olen ollut flunssassa. Kotitehtäviä ollaan kuitenkin tehty ahkerasti.

Kaikkein kivointa on, että Taro näyttää naksuttekusta pitävän! Siitä näkee, miten se aktivoituu toimimaan ja miettii miten saisi naksuäänen aikaiseksi. Kun naksu lopulta kuuluu, se melkein hypähtää innostuksesta. Tuolla koiralla on kyllä suunnaton halu oppia.

2 kommenttia:

Tuikku kirjoitti...

Kiva että Taro on tykännyt naksuttelusta! Itse en ole Akikoa vielä alkanut opettamaan, pari kirjaa on nyt lainassa ja ne pitää lukea läpi ensin. Keväällä olis tarkoitus mennä jollekin arkitoko-kurssille. Positiivinen vahvistaminen on kiva koulutustapa! :)

Satu kirjoitti...

Positiivinen vahvistaminen kyllä toimii ja on varmasti se tehokkain keino opettaa uusia asioita. Naksuttelu ei kyllä ole niin helppoa kuin luulisi, olen sen nyt huomannut! Pienin askelin pitää lähteä sitä käyttämään.

Eilen opetin Taron tarttumaan nahkaiseen dummyyn. Ensin tuli naksautus ja palkkio ihan vaan siitä, että Taro katsoi dummyn suuntaan. Sitten vaikeutin sitä vähitellen niin, että vasta kun tarttui kiinni ja nosti ilmaan sai naksautuksen ja palkkion. Oli kiva nähdä, kun poju otsa rypyssä yritti selvittää miten saisi naksautuksen aikaiseksi :).

Eli kivaa tuo on, mutta käytännön tilanteissa, joissa vaaditaan hallintaa, ei naksuttelulla ole mitään virkaa näin varhaisessa vaiheessa ja tällä osaamistasolla.