Mutta ihanilla kesähelteillä yritimme saada shibaa luopumaan vesikammostaan. Lasten uima-allas ja herkkupala olivat päivän teema. Taro oli erittäin epäileväinen koko hommaa kohtaan.
Mitäs ihmettä täällä on? Yäks, puhdasta vettä!
Vähän uskaltaa vettä läiskytellä, mutta onhan se suorastaan vastenmielisen kirkasta ja raikasta.
Mutta hyi, ehkä sen makupalan saisi altaan keskeltä, jos haukkuu/maukuu kovaäänisen kimeästi.
Ei toimi, pitää kokeilla jos tassulla melomalla makupala vaan hyppäisi suuhun.
Uskallanko sittenkin?!
Lopputuloshan oli se, että koira oli puoliksi märkä, mutta ei missään nimessä suostunut menemään veteen kokonaan. Onneksi nyt noita mutalammikoita riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti