Nyt ei voi luovuttaa, sillä silmätulehdus on selvä juttu. Lääkettä on siis laitettava. Ollaan runsaasti harjoiteltu käsittelyä, joten pari ensimmäistä päivää Taro on ottanut jopa silmävoiteet ihan rennosti. Ei pyrkinyt karkuun, ei edes hätkähdä. Eikä päästä pihahdustakaan. Korvatipat olivat alusta asti vähän hankalampi juttu, mutta sekin meni.
Kunnes nyt.
Nyt Taro on päättänyt, että tätä rääkkiä on kestetty ihan tarpeeksi. Ääniase on selkeästi haudattu, mutta rimpuilua on sitäkin enemmän. Omaan sydämeen sattuu, kun huomaa miten toinen hätääntyy. Päättäväisesti ollaan silti kaikki lääkkeet laitettu, ja niitähän on aikamoinen kasa.
Korva- ja silmälääkkeiden kanssa on hankaluuksia ja tällä hetkellä on tavoitteena saada edes pieni määrä ainetta sisään. Muut lääkkeet menevät täydellisen helposti, jopa 20 sentin kokoinen antibiootti kunhan sen voitelee ensin NutriPlus geelillä. No, taistelua jatketaan, sillä koiran parhaaksi tätä tehdään.
Pojun korvat ovat aika säälittävän näköiset, sillä korvatipat ovat tosiaan sellaiset voidemaiset. Tuntuu melkein, että se näyttää sairaammalta kuin ennen lääkekuuria!
Onneksi silmien rähmiminen ja leuan rapsuttelu ovat loppuneet. Sen voimalla jaksaa vetää tämänkin loppuun, vaikka nuoren herran mielestä olemmekin julmia rääkkääjiä, jotka eivät arvosta hänen itsemäärämisoikeuttaan.
Onneksi poju on sen verran rennonletkeä, että unohtaa kokemansa nöyryytyksen hetkessä, kunhan saa vähän leikkiä ja riehua.
3 kommenttia:
voi toista. Ja voi sua. Lääkkeiden antaminen lemmikille on kamalaa... Oliko se nyt niin että se eliminaatiodieetti toteutetaan jokatapauksessa, vaikka nää lääkkeet nyt veisikin oireet pois?
Joo, ei tuo lääkkeiden laittaminen huvia kyllä ole. Varsinkin silmälääkkeen kanssa tuntuu, että tekee enemmän hallaa silmille, kun sörkkii niitä nakkisormillaan :/.
Eliminaatiodieetti on siis joka tapauksessa, jotta voidaan varmasti sulkea pois allergian mahdollisuus. Olen jo hankkinut vähän poronjauhelihaa, ja nyt ruvetaan pikku hiljaa totuttelemaan siihen :). Jotenkin tuntuu, että ei tuo poju ole allerginen, ehkä korkeintaan herkkävatsainen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, parempi selvittää tilanne kunnolla samantien.
Tohon rimpuiluun auttoi meillä kun laitoin "kuonopannaksi" jotain kangasta tai harsoa. Se kummasti rauhoitti koiran. Noi silmät on se kaikista intiimein paikka koirien mielestä mihin ei muka sais koskea :-)
Jos yhtään lohduttaa niin oon kuullut että monella nuorella koiralla on ollut hillittömiä "allergia"oireita joihin ei oikeen mikään oo auttanut mutta ovat vaan loppuneet yhtäkkiä eikä koskaan enää tulleet takaisin.
Tsemppiä!
Lähetä kommentti