torstai 19. helmikuuta 2009

Liikkuva koira ei sammaloidu

Olen monesti miettinyt, että saakohan Taro kanssamme riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja. Tuntuu, että jotkut ihmiset pystyvät omistamaan kaiken vapaa-aikansa koiralle tai koirille. Minä en siihen pysty. En ole niin sanottu koirahullu. Minulla ei ole haaveissa ruveta superharrastajaksi, jonka intohimona on koirat. Tarosta on tullut yksi osa elämääni. Toki tärkeä sellainen, mutta ei ainoa elämäni keskeinen asia.

Koirat.comin keskustelupalstalla joku aloitti aiheen koiran liikkunnanmäärästä. Odotin himoharrastajien rynnistävän paikalle ja hiljentävän tavallisten ihmisten kokemukset. Kuka kehtaa enää kertoa, että lenkittää koiraansa hihnassa noin 1,5 tuntia päivässä, kun joku on käynyt kuvailemassa ihailtavan aktiivista elämää treeneineen ja 4 tunnin metsälenkkeineen.

Keskustelusta tuli kuitenkin hyvin avartava. Suurin osa harrastajista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka vievät koiraansa lenkille noin 2 tuntia päivässä, jos sitäkään.

Moni keskustelija rohkeasti myönsi sen, että ei se koira päivittäin pääse vapaana kirmailemaan. Aamulla ja illalla monet vievät koiransa vain lyhyille pissityksille, ja päivässä on se yksi pidempi lenkki. Osa myös tunnusti, että jos on ollut rankka päivä töissä, jää koiran pidempi lenkki puoleen tuntiin.

Ihailen himoharrastajia, joiden elämän ykkösjuttu on koirat ja niiden kanssa tekeminen. En ole itse sellainen eikä minusta sellaista tulekaan. Taro ei vienyt elämääni uuden intohimoisen harrastuksen suuntaan.

Intohimo minulla kyllä on: antaa shiballeni paras mahdollinen elämänlaatu. Käymme lenkeillä keskimäärin 2-3 tuntia päivässä. Ja leikkiminen on taas Taron intohimo, sitä teemme päivittäin. Luulisin, että siinä on ihan hyvä peruspohja riittävälle liikunnalle.

Uskoisin, että aika moni koiranomistaja kärvistelee huonon omatunnon kourissa: annanko minkä tarpeeksi koiralleni? Minä päätin ottaa projektikseni päästä eroon moisista omantunnon pistoksista. Koira on paras mittari. Jos se vaikuttaa iloiselta, energiseltä ja tasapainoiselta, niin ei voi olla menossa pahasti pieleen.

Ihaninta Tarossa on se, kun se pihalle päästyään juoksee villin ringin ja palaa omistajan eteen tehdäkseen innokkaan leikkiinkutsun. Sitten vähän ajetaan takaa, painitaan tai heitetään palloa. Näistä pienistä vihjeistä huomaan, että Taro tykkää kanssamme puuhata ja pitää meitä ihan mukavina seuralaisina. Mikäs sen parempaa.

2 kommenttia:

Tuikku kirjoitti...

Ihan taviksia me ollaan suurin osa. Itse vielä inhoan kylmää ja yksin taapertamista, joten näin pimeänä talvisaikana on välillä pakkopullaa toi koiran kanssa lenkkeily. Heti kun on seuraa niin on kivempi tehdä pitkiäkin lenkkejä.

Koira rakastaa nukkumista eikä hypi seinille vähemmällä lenkitykselläkään, mutta toisaalta se myös tykkää hirveästi olla ulkona. :)

Ootko Satu tulossa vuosikokoukseen?

Satu kirjoitti...

En taida vuosikokoukseen päästä tällä kertaa mukaan...

Se on kyllä shibassa ihanaa, että se tykkää liikkumisesta ja puuhaamisesta, mutta myös mielellään makoilee ja nukkuu ihan rauhassa. Taro on sellainen aamu-uninen, että helposti nukkuisi puoleen päivään astikin :).