Aloin pohtia miten murkkuilu Tarossa näkyy. Merkkejä on vaikka kuinka paljon enkä ole kokemuksieni kanssa yksin. Lainaukset otin koiran murkkuikään liittyvästä vanhasta keskustelusta, Koirat.comista.
Yksi yleisimmistä murkkuiän oireista vaikuttaa olevan korvien katoaminen. Jo opitut käskyt "unohtuvat", kun muu maailma vie mukanaan. Keskittymiskyky romahtaa eikä kouluttaminen enää onnistu vanhaan malliin. Muut koirat ja tuoksut alkavat kiehtoa.
Mutta keskittymiskyky tippui täysin nollaan, se alkoi ottamaan häiriötä toisista koirista esim. treeneissä ihan älyttömästi ja samalla aloitti toisille uroksille pullistelun.
Tarolla on ehdottomasti nähtävissä keskittymiskyvyn akuuttia puutetta. Se ei intoudu samalla tavalla omistajan kanssa puuhaamisesta ulkosalla, kun on narttujen tuoksuja nuuskittavana ja muita koiria vahdattavana.
Tässä vaiheessa jätimme uusien asioiden opettamisen kokonaan ja keskityimme siihen, että ne tietyt perusasiat tehdään meidän ihmisten haluamassa järjestyksessä. Koiralta onkin ihan turhaa siinä vaiheessa vaatia kauhean paljon aivojen käyttöä, koska se tuntuu olevan mahdotonta.
Toiset sanovat, että koirilla ei ole murkkuikää, vaan sukukypsyyteen liittyvää laumajärjestyksen hakemista. Aina laumajärjestystä ei haeta oman perheen sisällä, vaan toiminta heijastuu vieraisiin ihmisiin ja koiriin.
Koira, jonka ympäristössä on runsaasti vaihtuvia ja/tai epävakaita tekijöitä, kuten kaupungissa asuva perheen ainoa koira, saattaa kanavoida paikkansa etsimistä ympäristöön, esim. vieraisiin koiriin.
Taro ei tunnu niin sanotusti testaavan ja haastavan meitä. Päin vastoin, siitä on tullut lempeämpi ja läheisyydenkipeämpi. Sisällä, perheen kesken se on ruvennut käyttäytymään tietyllä arvokkuudella ja rauhallisuudella. Eli voisiko kyseessä olla pikemminkin Taron kehittyminen pennusta urokseksi? Hormonit jylläävät sukukypsyyden kynnyksellä. Mutta eikö murrosiässä olekin kyse juuri aikuistumisesta?
Sukukypsäksi tuleminen on näkynyt koirien käytöksessä varsinkin uroksilla hajuista kiinnostumisena ja kiinnostuksena muihin koiriin. Tällöin koiran keskittymiskyky on saattanut olla hieman hakusessa, mutta palautunut kuitenkin kohtuu nopeasti. Näinä aikoina en ole opettanut koiralle mitään uutta, mutta osattujen asioiden suorittamista olen kuitenkin vaatinut.
Kutsutaan sitä murkkuiäksi tai joksikin muuksi, on kuitenkin selvää, että koirassa tapahtuu hormonaalisia muutoksia tietyssä iässä. Tämä taas vaikuttaa luonteeseen, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Muutoksen kurimuksessa kannattaa keskittyä vahvistamaan jo opittua ja puuhaamaan kaikkea mukavaa koiran kanssa. Liikkaa uutta ei kannata opetella, jos koiran keskittymiskyky on kadoksissa.
Nyt siis tavoitteenamme on parantaa Taron keskittymiskykyä ja vahvistaa rauhallista mielentilaa. Lenkeillä teen sen kanssa pieniä tottishetkiä. Kutsun sen luokse, laitan istumaan ja vaadin katsekontaktin. Sitten palkkaan ja matka jatkuu. Palkkaan myös sivulla kulkemisesta ja kontaktin ottamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti