Ikävä kyllä kuvia ei nyt ole saatavilla, koska kamerasta loppui akku enkä ole saanut aikaiseksi laittaa akkua latautumaan. Laiskuuden piikkiin menee siis tämäkin!
Todella nopeasti tuo poika kasvaa, kohta se jo tulee pentuaitauksen reunan yli. Sillä alkaa olla myös uhmakkaan ison pojan elkeitä, todella paljon taistelutahtoa löytyy. Ja se puuhakkuus on jotain aivan uskomatonta! Kaikkialla neuvotaan, että väsytä koira aivotyöskentelyllä, mutta tämä poika jaksaisi etsiä namuja ja ratkoa tehtäviä tuntikausia.
Yllätyksekseni suurin haaste on opettaa Ei-käsky. Taro on nimittäin ruvennut tulkitsemaan Ei-sanan leikkiinkutsuksi! Vastauksena siihen se menee leikkiinkutsuasentoon, haukahtelee/maukuu kimeästi ja heiluttaa pientä kippuraansa. Kyllä vähän naurattaa, kun sitä yrittää olla tiukka ja johdonmukainen, ja toiselle kaikki on vaan yhtä suurta leikkiä. Pitänee vaihtaa lähestymistapaa tuon kieltämisen suhteen ja tehdä selväksi mitä tuolla käskyllä haetaan.
Tänään sain puolustaa Taroa puistossa vapaana juoksentelevalta koiralta. Kyllä ketuttaa, kun jotkut koiranomistajat eivät yksinkertaisesti tajua pitää sitä sesseään kytkettynä. Omistaja kuikuilu jossain puiston toisella laidalla ja minä siinä sitten huidoin toista koiraa pois pennun kimpusta. Ei se koira mitään pahaa tahtonut, mutta en halua ottaa riskejä kun tuo pentu on vielä rokottamatonkin. Sen lisäksi kaikki ohimenevät koirat/ihmiset/polkupyörät on niin ihania, että jokaista pitäisi päästä moikkaamaan. Siispä yritämme harjoitella nyt tyylikkään rauhallisia ohituksia.
Nyt totta tosiaan on pakko sanoa, että vasta Taron myötä alan ymmärtää mitä shiban kanssa eläminen oikeasti tarkoittaa. Se on itsenäisyydessään ja itsepäisyydessään jotenkin niin kiehtova, sen rohkeus on tehnyt todella suuren vaikutuksen. Kaikillä näillä piirteillä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, jotka hankaloittavat perusasioiden kouluttamista verrattuna enemmän ihmisen kautta elävään koiraan. Kyllä me olemme avomiehen kanssa täysin hurmaantuneita ja todellakin kummastellaan mitä kaikkea tuo koira vielä meille keksii opettaa.
Lisäys: Viikonloppua odottelen jännittyneenä, koska silloin lähdetään pennun kanssa reissuun! Ensin Espooseen yökylään perjantaina ja Tampereelle lauantaina. Tähän mennessä kamerankin akku on (toivon mukaan) ladattu, eli matkakuvia tiedossa heti ensi viikon alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti