Viroon menon huono puoli on se, että laivalla koiran pitää olla häkissä tai sillä pitää olla kuonokoppa. Koska meillä ei ole autoa, on häkkiä vähän hankala raahata mukana. Siispä kuonokoppa oli hankittava.
Kaikki, jotka tietävät mitään shiboista, voivat arvata miten Taro kuonokoppaan suhtautui. Se oli suorastaan järkyttynyt kokemastaan nöyryytyksestä. Ensin se yrittää raivoisasti saada koppaa pois, mutta jähmettyy pian paikoilleen ja näyttää äärettömän masentuneelta.
Kaikkea sitä pieni oranssi joutuu käymään läpi! Mutta eiköhän Viron laajat metsät piristä kummasti. Avomies hankki Tarolle myös pantaan killuttimen, jossa on nimi ja puhelinnumero.
Pidän kuitenkin sormet ristissä, että poju ei lähde harhailemaan hajujen perässä liian kauas. Huomioliivit ovat myös hankintalistalla, kun muuten tuota voi olla melko vaikea erottaa ketusta.
Minä jään tänne kaipaamaan poikiani, mutta toivon silti hyvää matkaa ja riistaa tuliaisiksi!
2 kommenttia:
Hei, meilläkin lähtee nyt Kide Karjalan metsiin mieheni kanssa. Tarkoitus olisi antaa sen tutustua erämaa-elämään, metsästämiseen ja toisiin metsästyskoiriin ja metsästäjiin, ja toivon mukaan myös riistaan!
No, katsotaan miten käy! Onneksi ei sentään kuonokoppaa tällä kotimaanreissulla tarvita!!
Ja minua kyllä vähän hirvittää...
Onnea Kidelle metsästysreissuun, hyvin se menee ;). Ainakin siinä hommassa pääsee kippura aivan omaan elementtiinsä! Eilen olivat pojat villisikaa tavoitelleet, mutta ei käynyt tuuri tällä kertaa.
Ei muuten tarvinnutkaan kuonokoppaa enää Viroon. Olikohan vanhentunutta tietoa meillä tai jotain.
Lähetä kommentti