Lyhyt summaus Viron reissusta: pojilla oli railakkaat ajat lahden toisella puolen. Taro sai juoksennella metsissä ja pelloilla, olla melkein koko ajan vapaana hihnan kahleista. Mieheni kaatoi villisian ja Taro pääsi sitä kummastelemaan. Shibaa on vähän vaikea käyttää villisian metsästyksessä, mutta pääsipä poju nuuskimaan jälkeä ja tutustumaan riistaan.
Matka sujui kuulemma kepeästi eikä kuonokoppaakaan lopulta tarvittu. Automatka oli Tarolle tylsää, kuten yleensä.
Mutta entäs se vapaana juoksentelu sitten? Taro otti ilon irti, ja sukelteli mudassa aivan onnensa kukkuloilla. Mikä tuota shibaa vaivaa, kun se rakastaa noita mutalammikoita! Lopputulos oli hellyyttävä.
Ja pitäähän sitä mutaa maistaakin.
Ruohikossa oli ihanaa juoksennella. Näin pari videota, jossa onnellinen shiba hurjan kähinän saattelemana ravaa edes takaisin pitkässä heinässä. Vain kippura ja korvannypykät näkyivät. Onni vaan paistaa tuon otuksen naamalta.
Matka oli molempien poikien kannalta onnistunut. Kotiin saapui kaksi hyvin uupunutta kaverusta. Taro nukkui pari päivää melkein putkeen. Virossa oli kuitenkin niin paljon uutta: metsässä kaadettu villisika, avoimet pellot täynnä Taron rakastamaa mutaa ja korkeaa heinää, laivamatka lahden yli, isäntäväen peloton valkoinen kissa, aseen paukkeeseen totuttelu... Uupumus on sangen ymmärrettävää.
Seuraavassa blogimerkinnässä Taro upottaa hampaansa Viron tuliaisiin.
2 kommenttia:
Taro on ainakin selkeästi nauttinut reissusta! Ihania nuo kuvat missä se on mutaisena mutta hyvin onnellisen näköisenä :)
Elisa
Kidekin kotiutui erämaareissultaan, tosin jatkuva sade oli vähän latistanut metsästystunnelmaa, ja saalista ei saatu mitään.
Vapaana juoksemin oli kuitenkin sujunut tosi hyvin, ja jotenkin koira onkin sen jälkeen ollut itsenäisempi ja nuuskii nyt kaikkia jälkiä jotenkin tarkemmin ja tuntuu olevan metästysaikeissa koko ajan. Ollankin törmätty lähes päivittäin jäniksiin ja oraviin, joten täällä on paljon mielenkiintoisia jälkiä mitä seurata loputtomiin...
Lähetä kommentti