keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Hiipivä tiikeri, kiljuva kippura

Taron kanssa on mahdotonta ohittaa toisia koiria ilman suunnatonta sirkusta. Heti kun vastaan tulee toinen koirakko, Taro yrittää maastoutua painautumalla aivan matalaksi ja hiipimällä eteenpäin kuin tiikeri. Jos sen antaa toteuttaa itseään, lopputuloksena on riehakas hyökkäys toisen koiran päälle sen tullessa kohdalle.

Minulle on jäänyt täysin hämäräksi mistä tämä käytös johtuu ja mistä se on saanut alkunsa. Monet koiraihmiset sanovat, että vaanimista ei saa hyväksyä. Ymmärrän sen täysin, sillä toisen koiran mielestä vaaniva vastaantulija voi vaikuttaa potentiaalisesti uhkaavalta. Siksi olen reippaasti nostanut Taron jaloilleen ja yrittänyt pitää sitä liikkeessä.

Tämä ei kuitenkaan toimi vastaantulevien koirien kanssa ihanteellisesti, sillä Taro kiihtyy ja innostuu liikaa. Seurauksena on ylikierros ja rähinä. Kyse ei ole pelosta tai arkuudesta, vaan puhtaasta innosta. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että joudun pitämään hihnan kireällä, jotta koirani ei pääse toisen luo toteuttamaan innokasta luonnettaan. Kiristyvä hihna, paine kurkulla ja into toisen koiran läsnäolosta on yhtä kuin pomppiva ja vinkuva shiba.


Asuinalueellamme liikkuu runsaasti koiria, joten tämä käytös on päässyt vahvistumaan paljon. Tiedän, että koiralle pitäisi opettaa vaihtoehtoinen tapa käyttäytyä tilanteessa. Tiedän myös minkälainen haluaisin, että käytös olisi: koira kävelee sivulla kiinnittämättä liikaa huomiota vastantulevaan koirakkoon.

Olen vahvistanut sivulletuloa, mutta tämä eliminaatiodieetti on nyt hieman hidastanut koulutusta. Ongelma on myös se, että Taro tosiaan menettää korvansa heti, kun toinen koira tulee näkökenttään, vaikka se olisi hyvin kaukanakin.

Tarvitaan enemmän toistoja ja vähemmän häiriöitä, jotta ohitukset saataisiin kuntoon. Taro osaa hienosti tulla vasemmalle sivulle ja kävelee pitkänkin matkan siinä. En vaadi kontaktia koko ajan, mutta yleensä Taro sitä ottaa; palkkion toivossa tietenkin.

Oman haasteensa tuo kuvioon shiballe tyypillinen luonne: ollaan niin itsepäisiä, että ei mitään rajaa. Jos jotain haluaa, niin se on saatava. Lisäksi käskyn antaessani saan välillä vastaukseksi vakaan katseen, joka tuntuu sanovan: mitä minä tottelemisesta hyödyn? Shiban kouluttaminen on tauotonta vaihtokauppaa. Anna jotain (mielellään jotain todella namia), niin saat jotain takaisin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Satu,
Kidelläkin on tuo sama vaanimistapa kun toinen koira tulee vastaan! Se vaan ei kovasti kiihdy vaan pysyy varovaisen rauhallisena koko ajan, tai sitten se tervehtii lyhyesti ja ystävällisen arvokkaasti vastaantulijaa (ja niitä täälläkin on todella monta), ja sitten taas matka jatkuu. Mutta mitään ongelmaa tästä vaanimisesta ei vielä ole koitunut - onneksi! Ja jopa moni isokin koiraa näyttää toimivan juuri samoin kohdatessaan meitä. Mutta kannattaisiko kenties kysyä shiba ry:n foorumilla onko muilla hyviä vinkkejä tällaisiin tilanteisiin?

Satu kirjoitti...

Moi Yvonne!
Olemme nyt ruvenneet toteuttamaan ihan hyvältä vaikuttavaa menetelmää ohittamisessa, ja se tuntuu meille toimivan.

Kiinnitämme yksinkertaisesti Taron huomion itseemme käyttämällä ääntä ja herkkupaloja. Katsotaan miten tuo menetelmä lähtee toimimaan. Suurin ongelmahan on Taron suunnaton itsevarmuus ja kiinnostus kaikkia koiria kohtaan. Se ei vain osaa/halua olla varovainen, vaan hyökkää nuuskimaan kuin maailman omistaja.

En minäkään ole ihan varma mitä haittaa tuosta vaanimisesta voisi olla; paitsi muille koiraihmisille. Jos haluaa ohittaa toisen koiran ilman moikkaamista, niin vaanivaa koiraa voi olla hankala ohittaa, etenkin jos omalla koiralla sattuu olemaan ohitusongelmia. Olen huomannut, että vaaniminen aiheuttaa joissain koirissa todella voimakkaita reaktioita.

Pehmeämmät koirat saattavat myös rauhoittaa vastaantulijaa käymällä makuulle. Silloin se ei ole varsinaisesti vaanimista, vaan rauhoittava ele. Taro ei todellakaan pyri rauhoittamaan vastaantulijaa. Se oikein haluaa saada huomiota, ja usein vaanimalla sitä saakin.

Mutta enpä tiedä, kaikki ovat näistäkin asioista niin eri mieltä :). Mutta eihän se ongelma todellakaan ole, jos se ei aiheuta kenellekään mitään haittaa!