perjantai 14. toukokuuta 2010

Poikien ensikohtaaminen

Kävimme helatorstaina Kuman kasvattajan luona tutustuttamassa Taroa uuteen tulokkaaseen. Tiedän Taron olevan sangen kiihkeä tapaus toisten koirien suhteen, joten kaveri sai olla hihnassa ja nuuskutella tulevaa veikkaansa.


Kuma tuli rohkeasti tutustumaan, mutta Taro innon vallassa paukkasi pienen palleroisen päälle. Tämän jälkeen Kuma välttelikin isoa oranssia öykkäriä visusti. Kuma ja veljensä saivat hetken juoksennella maastossa, ja samalla Taro tuijotteli poikia kummissaan ja innoissaan.

Kumasta olikin jo kehkeytynyt miniatyyrikoira! Se ei näyttänyt enää niinkään marsulta, vaan pieneltä, kasvavalta koiralta. Tyyni luonne myös vaikutti siten, että Kuma tuntui ikäistään vanhemmalta.


Jatkoimme tutustumista sisätiloissa, mutta kaksi pentua ja vieras paikka olivat Tarolle aikamoinen paukku. Se lähinnä istui ja vältteli Kuman veljen Taihon lähestymisyrityksiä. Kuma oli sen sijaan päättänyt, että kaikki Taroon liittyvä on inhaa ja majaili turvassa kasvattajan sylissä.

Jos Taro ja Kuma olisivat saaneet vapaana pyöriä ja tutustua, olen varma että pojat olisivat tulleet vähintäänkin kohtalaisesti toimeen. Tämä visiitti kasvattajalle ainakin selkiytti Kuman kotiintulemisen marssijärjestyksen: annamme poikien rauhassa tehdä tuttavuutta takapihalla. Taro saa olla pitkässä liinassa ja Kuma vapaana. Sitten katsotaan arasteleeko Kuma edelleen innokasta kaveriaan. Ja hyväksyykö Taro pienen asuintoverikseen.

Kuma oli kyllä aivan hurmaavan rauhallinen. Se oli hieman pidättäytyväinen ja arasteli Taron läsnäoloa. Taron poistuttuakin Kuma vielä hiukan varoi askeliaan. Se haistoi Taron käsissäni eikä halunnut tulla lähelle. Mies sen sijaan oli Kumankin mielestä mitä mukavin kaveri, ja puuhahetki päättyi nokosiin miehen jalkaa vasten.


Pienestä - ja hyvin ymmärrettävästä - alkuarkailusta huolimatta Kuma vaikuttaa mitä ihanimmalta shibalta. Siitä on havaittavissa tiettyä pidättyvyyttä, rauhallisuutta ja pehmeyttä. Se ei pelkää lähestyä ihmisiä ja vaikuttaa kokonaisuutena reippaalta veitikalta.

Alle viikko ja tuo musta karhunpentu kotiutuu!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onko tuo ihanuus vähän tuhdimman mallinen, kuin mitä taro oli pienenä? Oletko vertaillut saman ikäisenä otettuja kuvia?
Mutsi

Satu kirjoitti...

Sillä taitaa olla lyhyemmät jalat, siitä tuo vaikutelma tuhtiudesta uskoisin. Muuten en huomaa eroa, ehkä Kumalla on hiukan leveämpi rinta ja paksummat tassut jo tuossa iässä.

Pitää jossain vaiheessa tehdä tarkempaa kuva-analyysia, kunhan saan kaivettua Taron pentukuvat jostain arkistojen kätköistä.

Susanna kirjoitti...

Mä kans katoin et onpa sillä ihanan pulleat tassut! Aivan ihana ja suloinen pentu!!

Tuikku kirjoitti...

Söpö kaveri on! :) Toivottavasti kaikki menee hyvin Taron kanssa. Mäkin saan Akikon sunnuntaina kotiin. :)