Viileä hemmo

Juttelin tänään Kuman kasvattajan kanssa, ja hän kertoi minulle hiukan tulevan pikkuveijarimme luonteesta. Kuma vaikuttaa olevan melko rauhallinen ja hiukan pidättäytyväinen, verrattuna ainakin veljeensä, joka vaikuttaa olevan aikamoinen sähikäinen.

Meillehän rauhallinen ja pidättäytyväinen passaa vallan mainiosti! Monethan sanovat, että shiba saa olla pidättäytyväinen, eli sen ei tarvitse innostua vieraista laisinkaan. Taron pidättäytyväisyys on kuitenkin melko äärimmäistä: se ei salli oikeastaan kenenkään vieraan koskevan itseään.

Ja sallimisella tarkoitan sitä, että Taro mieluummin väistää ja perääntyy, kuin joutuu kosketettavaksi. Eläinlääkärin pöydällä ja muissa epämiellyttävissä tilanteissa Taro ensin pyrkii pois, mutta lopulta väistää aivan totaaliseen passiivisuuteen. Sen sijaan lapset saavat koskettaa, mutta vain hiukan enemmän kuin aikuiset.

Pienenä pentunahan Taro oli kiinnostunut ihmisistä, mutta se huomasi nopeasti että niistä ei ole sen kummempaa iloa.

Tuntuu oikeastaan hyvältä, että koiramme on täydellisen lojaali vain meille, sen laumalle. Kukaan muu ei saa samanlaista tervehdystä. Kukaan muu ei saa sitä halata ja rutistaa aivan samalla tavalla kuin me saamme. Ketään muuta se ei myöskään tottele yhtä varmasti.

Minun makuun istuu tällainen valikoiva luonne. Se on piirre, jota olen aina kissoissa ihaillut. Olen kuvitellut, että moista ei koirissa olekaan. Siksi toivon hartaasti, että tätä tiettyä riippumatonta lahjomattomuutta ei ikinä jalostettaisi shibasta pois. Maailmassa on runsaasti palvelualttiita koirarotuja, jotka elävät melkeinpä symbioosissa ihmisen kanssa.

Viileän etäisiä koiria, joiden luottamus on ansaittava, niitäkin tarvitaan.

Kuma vaikuttaa siten kaverilta, joka istuu laumaamme erittäin hienosti. Tervetuloa laumaan tyynen viileä filosofi!

(Enää vähän päälle viikko Kuman kotiutumiseen!)