maanantai 7. tammikuuta 2008

Elämä jakaa yllätyksiä

Tänään tuli se pelätty puhelu, eli tulevan pentumme emä, Meiko, olikin tyhjä. Sisällä ei ollut yhtään ainutta kääröä. Olo oli sekä surullinen että älyttömän helpottunut, koska hetken luulin että puhelu tuli mieheni työnantajalta, joka kertoo että työt on peruttu! Onneksi kyse nyt kuitenkin oli tuosta koirasta eikä mistään vakavammasta.

Kuitenkin korkkasimme pennun syntymän hetkelle varatun skumpan.

Skumppa oli syytä korkata siksi, että vaikka jotain otetaan pois, niin jotain annetaan tilalle. Saimme tietää toisesta kasvattajasta, jolla on syntynyt lupaava pentue viikko sitten. Soitin sinne ja meille luvattiin varata yksi tomera urospentu. Emä ja isä ovat erittäin vaikuttavia, toinen on kansainvälinen muotovalio ja toinen Suomen muotovalio. Ulkonäkö on tietenkin sivuseikka, mutta myös koirien terveys ja luonne tuntuvat sopivilta. Isä on hieman pidättäytyvä ja itsetietoinen, emä taas erittäin seurallinen ja ulospäinsuuntautunut. Pennut voivat olla mitä vain tuolta väliltä tai niiden sekoitus. Aiempaa pentua odotellessa huolestutti isän arkuus, sillä isä oli niin nuori ettei sen todellista luonnetta pysty arvioimaan. Nyt siitä ei tarvitse murehtia, uuden pennun isä ei ainakaan arka ole.

Kasvattaja kuvaili jo pentuja, joista kaksi on uroksia ja yksi narttu. Narttu syntyi pienenä verrattuna massiivisiin veljiinsä. Kasvattaja kuvaili poikia sanalla "jyrät". Veljet siis syntyivät hieman isompina kuin shibat yleensä. Toinen pojista oli melko taipuvainen, mutta toinen vaikutti alustavien arvioiden mukaan päättäväiseltä ja itsepäiseltä. Tämä päättäväinen ja itsepäinen kaveri olisi todennäköisesti se meidän pentumme, sillä pentujen isän omistajat haluavat toisen pojista itselleen ja ilmeisesti he ovat kiinnostuneita taipuisammasta pojasta.

Pennussa on kaksi epäilyttävää asiaa: itsepäisyys ja väri. Värin piti olla aluksi black & tan, eli musta ruskeilla merkeillä (ja tietenkin urajiro,joka tarkoittaa shiballe tyypillisiä valkoisia merkkejä), mutta koska Meikon ja Seikon yhteispeli ei toiminut, tulee pennustamme nyt kuitenkin punainen. Mutta valitettavasti ei täysin punainen. Itselleni täysin punainen shiba oli unelmissa, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa. Mutta tässä tulevassa pennussa on mustia karvoja selässä ja hännässä. Pentu on todennäköisesti perinyt äidiltään värityksen punainen seesami. Tässä kuva äidistä:


Noh, kuten sanottu, ulkonäkö ei ole se tärkein. Sen sijaan tuo itsepäisyys voi asettaa melkoiset haasteet aloittelevalle koiraharrastajalle. Shiba kun ei muutenkaan ole mikään maailman helpoin koulutettava. Mutta tämän kuun lopussa päästään katsomaan pentua ja silloin näemme myös emän livenä. Sitten teemme päätöksen onko tämä pentu tosiaan meille. Kaikeksi onneksi kasvattaja lupasi, että meille on varattu pentu hänen tulevista pentueistaan, jos tämä ei nyt innosta.

Niin se elämä heittelee, epäonnen kautta lupaaviin lopputuloksiin!

3 kommenttia:

Mervi kirjoitti...

Niinhän se on, kun yksi ovi sulkeutuu niin yleensä joku toinen avautuu.
Tällä oli varmaankin tarkoituksensa, katsotaan miten käy, toivottavasti tykkäätte uuden pennun sukutauluista yms. Ja pennusta varsinkin. Oliko teillä ajatuksena alkaa oikein näyttelyissä juoksuttamaan? Koska silloin pitää ajatella oikeasti noita ulkonäköasioita, jos se oli ajatuksena.. esim ei kai ne muutama musta karva haittaa :)
Mutta jos taas ei, niin ei sillä ole välliä kertakaikkiaan! Muistatkos meidän mustaa labbista jolla oli valkoinen hännänpää... :-D

Satu kirjoitti...

Ai oliko Jerryllä valkoinen hännänpää? Hassua, en kyllä muista ollenkaan :). Tosin taidan muistaa Jerryn lähinnä valokuvista vaan.

Isän ja emän sukutaulut on melko hienot, isän suku tulee Japanista eli hyvin rodunomaisesta shibasta on isän puolelta kyse. Japanissahan shiban rodunomaisuutta vaalitaan voimakkaasti, kun se on heidän kansallisaarre. Sanotaan näin, että tämä yhdistelmä on lupaavampi kuin tuo edellinen. Nyt kun sovittiin että punainenkin käy, niin yhtäkkiä noita hienoja yhdistelmiä on tarjolla vaikka kuinka paljon! Nuo mustat kun on niin harvinaisia.

Viedään näyttelyihin jos herrasta on siihen, eli se ei sinänsä ole itseisarvo. Tärkeintä meille on se shiban luonne, mikä alunperinkin hurmasi: itsevarma, peloton, ystävällinen ja itsenäinen. Mutta tuo punainen seesami on ihan hyväksytty väri shiboissa, vaikka tuo seesamin muunnelma ei olekaan ihan alkuperäisen japanilaisen seesamin mukainen.

Kivaa, nyt jännittää tavata pentu ja emä :)!

Mervi kirjoitti...

löysin tämmöisen sananlaskun, muistakaa kun meette pentua kattomaan :)

Villeimmistä varsoista tulee parhaat hevoset. −Plutarkhos