Kasvattajan mukaan pahimmassa tapauksessa pennun syntymä voi viivästyä jopa yli kahdella viikolla. Kun tätä pentua ollaan nyt melkein vuosi odoteltu, niin kaksi viikkoa tuntuu kärpäsenpaskalta valtameressä. Kuitenkin, se syntymä on kaikken tärkein hetki, koska niin monta asiaa voi mennä pieleen. Onneksi kasvattaja on kokenut. Hänen harteilleen onkin jäänyt kyseenalainen kunnia rauhoitella mun hermoja.
Oikeastaan mä en mitenkään hysteerisesti hermoile, mutta odottavan aika on niin pitkä. Ikävä kyllä pentuakin päästään tapaamaan vasta kun se on viisiviikkoinen. Sitä ennen pennut ovat kuulemma sellaisia pieniä kaalikääryleitä, että niissä ei oikeastaan ole mitään katseltavaa. Sormet ristiin vaan, että kasvattaja lähettäisi edes muutaman kuvan, joita voisin täällä sitten esitellä.
Sain myös varoituksen, että shiban pennut ovat luovotusiässäänkin (eli n. 8 viikkoisina) suorastaan häkellyttävän pieniä. Niiden kanssa pitää olla hyvin varovainen, ettei mitään vahinkoja pääse kehittyvälle keholle tapahtumaan. Toki shiba on melko piskuinen aikuisenakin: uroksen säkäkorkeus on n. 40 cm ja nartun hieman vähemmän. Aikamoinen ero verrattuna meidän entiseen saksanpaimenkoiraan, joka oli pentunakin melkoinen jötikkä, tai siltä ainakin pikkutytöstä tuntui.
3 kommenttia:
voe mahoton, mitäköhän sulle tapahtuu sitten kun ootat vauvaa ITSE!!!
t mami
Onko nimi jo mietittynä? :)
Hohoo, ehkä tää koira jääkin mun ainoaksi vauvaksi ;).
Nimi on pojalle Taro, mikä tarkoittaa japanin kielessä ensimmäinen arvostettu poika. Tytön nimi on vielä pohdinnan alla, mutta se olisi ehkä Mitsu, eli hunaja.
Kauheeta odotella kahta tärkeää puhelinsoittoa: mahdollisesta työpaikasta ja koiran kasvattajalta! Taitaa tämä viikko mennä jäitä poltellessa ja puhelin kädessä istuessa. Älkää sitten soittako mulle, etten saa sydäriä :).
Lähetä kommentti