Mainiot pikkukippurat

Pääsimme vihdoin eilen katsomaan pentuja ja olimme kyllä aika myytyjä. Samaan aikaan meidän oli pakko hillitä innostuksemme, koska ei ole vielä ihan varmaa kumpi pojista meille sitten onkaan tulossa. Ei jotenkin voinut iloita siitä omasta pennusta, koska ei vielä tiennyt kumpi se oikeastaan olisi. Molemmat pelättiin sitä, että mitä jos kiintyykin toiseen pentuun enemmän ja saakin sitten sen toisen, johon ei ollut aivan niin kiintynyt. Siksi pidimme pienen etäisyyden ja keskityttiin sen sijaan ihastelemaan kaikkia kolmea pentua. Nyt on myös sellainen tilanne, että ei ole aivan varmaa tulevatko pennut meille muutaman viikon vai kuukauden päästä. Joka tapauksessa olimme erittäin tyytyväisiä molempiin urospentuihin, eli kumman tahansa niistä saammekaan, olemme iloisia.


Molemmat pojat olivat todella ihania, kiinnostuneita ihmisistä ja ympäristöstään, leikkisiä ja uteliaita. Ja ruokakin näytti maistuvan! Pentujen puuhat pitivät sisällään lähinnä nukkumista ja syömistä.


Tässä tummempi pentu nukahti tyytyväisenä siihen asentoon, mihin avomies sen lykkäsi.


Nyt pitää sitten vain odotella mitä tuleman pitää ja kumpi pennuista meille lopulta päätyy. Punaisemmalla pennulla saattaa olla lievä purentavika, mikä nyt on osaltaan mutkistanut asioita. Meille ei ole mitään väliä vaikka tällainen lievä vika olisikin, mutta toisen pennun uudet omistajat kaipaavat hyvää näyttelyainesta pennustaan. Saa siis nähdä kumman pojista he lopulta valitsevat, sillä vaikka ymmärtääkseni punainen väri kiehtoo heitä enemmän, saattaa tumma pentu olla turvallisempi vaihtoehto.

Asiathan eivät koskaan voi olla liian yksinkertaisia, siksi tässä nyt taas odotellaan ja ihmetellään, että mikä pentu tulee ja milloin. Selvää kuitenkin on, että jompi kumpi näistä veitikoista meille ehdottomasti kotiutuu.