perjantai 1. helmikuuta 2008

Jännitys tiivistyy...

Juttelin äsken kasvattajan kanssa puhelimessa ja nyt on hirveä täpinä päällä. En tajunnutkaan miten nopeasti aika on mennyt! Pennut ovat valmiita luovutukseen jo ensi viikonloppuna! Joko perjantaina tai lauantaina saadaan ilmeisesti hakea omamme pois. Mä olen ihan järkyttynyt, ei voi mennä aika näin nopeasti, ei voi olla totta että se pentu olisi jo nyt tulossa. Voi olla mahdollista, että aika siirtyy sitä seuraavalle viikonlopulle, mutta kuitenkin ihan lähiaikoina muutoksia tapahtuu tässä huushollissa.

Kysymys kuuluu vielä, että kumpi näistä palleroista meille tulee:


Vasemmalla on vaaleampi kaveri, joka näyttäisi olevan toisten ostajaehdokkaiden suosikki. Toiset ostajat ovat uroksen omistajat, eli heillä on etuoikeus valita ensin. En kyllä heitä kadehdi, sillä valinta on vaikea.

Kasvattajan mukaan vaaleammasta tulee aivan punainen. Sillä on lyhyempi kaula ja vähemmän ryhdikäs olemus kuin tummemmalla veljellään. Tummalla veljellä on pitkä kaula ja hyvät lapaluut, eli se tavallaan kantaa itsensä paremmin. Myös häntä on pidempi, eli parempi, tummalla, mutta punaisella pojalla on taas parempi ja "miehekkäämpi" pää. Punaisen pennun purenta on siis korjaantunut ja kaikki on siltä osin kunnossa.

Nämä on siis tällaisia ulkonäkökysymyksiä, jotka loppujen lopuksi on sivuseikkoija. Luonteeltaan pojat ovat kuulemma melko samanlaisia vilkkaita vipeltäjiä ja erittäin rohkeita.

Mulla on sellainen tunne, että tuo tummempi kaveri tulee meille! Toi oli kyllä liioittelua, koska mä en oikeastaan tunne tällä hetkellä muuta kuin ihmetystä. Nytkö se kohta jo tapahtuu? Työasiat on edelleen ihan auki, nyt taas siirtyi hiihtolomaviikolle varmistus yhdestä duunista. Toinen paikka mistä olin kiinnostunut meni sivu suun, en ollut sopivin hakija siihen hommaan. Nyt sitten päätin, että otan tämän helmikuun rennosti, ainakin työn suhteen. Teen gradun loppuun, lähettelen työhakemuksia, meen yhteen tenttiin ja suoritan pari ovaria oikikseen. Jos nyt vaikka saisi tämän valmistumisen taas askeleen lähemmäksi. Lisäksi saan olla pennun kanssa niin paljon kuin sielu sietää! Toisin sanoen, se tarkoittaa taas lisää opintolainaa...

3 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

lainan määrä on kulta vakio; jos et nosta lainaa, tapahtuu jotain, tyyliin pesukone leviää ja kahvinkeitin hajoaa. Ja sitten on pakko hankkia jotain lainaa. Kiltisti vaan nostat joka erän niin pysyy karmat tasapainossa :D:D. Nää on näitä mun surkeita tekosyitä ylivelkaantumiselle. Toinen hyvä on se, että ei ne lainat maksamalla lyhene ;)

Satu kirjoitti...

Hehee, eikä mun vielä vuoteen tarvii niitä lainoja alkaa takaisin makselemaankaan, eli tässä on vielä mahdollisuuksia kerryttää pottia :). Ehkä se on joku karmajuttu, koska syksyllä päätin, että enää en ota lainaa, mutta tässä sitä taas ollaan... *huoh*

Anonyymi kirjoitti...

niin mäkin päätin!! Ja here we go again.... kohta mulla on kahden koulutuksen velat niskassa! dippadaa..