Reality Bites

Todellakin, todellisuudella on yllättävä taipumus tulla ja puraista peppuun. Todellisuus kyllä riisuu ruusunpunaiset lasit unelmoijan silmiltä nopeammin kuin Xbox360 lähtee huoltoon...

Tulevan shibanomistajan haave: Shibapentu on hellyyttävä pallero, joka poistaa stressit kun sen kanssa leikkii ja temmeltää. Pentu on liikuttavan haavoittuva olento, joka tarvitsee hellää hoitoa ja paljon huomiota.

Shibanomistajan todellisuus: Shibapentu on häkellyttävän hellyyttävä ja todellakin pallero, mutta ei se stressiä poista, pikemminkin lisää sitä tempuillaan ja arvaamattomuudellaan. Pentu ei myöskään ole mikään avuton nallukka, vaan sillä on käytössään kuolettavan tarkka arsenaali vastustamattomia ilmeitä ja eleitä, joilla se houkuttelee meidät hoivaamaan ja hellimään sitä tauotta. Valikoimaan kuuluu myös sarja kovia, läpitunkevia kiljaisuja sekä jodlauksia mikäli hellyyttä ja hoivaa ei heti tipu. Pennulla on asenne: "Minä haluan nyt, minulle kaikki, minä olen tärkein." Eikä se pelkää tuoda mielipidettään esille...

Tulevan shibanomistajan haave: Shibapentu on varmasti suhteellisen helppo, sillä se ei hauku ja on erittäin omatoiminen. Shiba on myös rohkea ja peloton, joten pentua voi hyvillä mielin ruveta heti kanniskelemaan ympäriinsä. Arkuutta rodussa ei kuuluisi olla. Shiba on myös luonnostaan siisti olento, eli sisäsiisteyden kanssa ei tule ongelmia.

Shibanomistajan todellisuus: Shibapentu ei tunne sanaa "pelko" tai "arkuus". Hieman pentuarkuutta löytyy, mutta se karisee hyvin nopeasti. Sen sijaan pentu lähtee pelottomasti lähestymään suuria koiria ja vieraita ihmisiä eikä itsesuojeluvaisto kuulu sen sanavarastoon. Ja miksi turhaan pyöriä ujona omistajan jaloissa, kun voi omatoimisesti lähteä valloittamaan maailmaa. Lisäksi kaikki pehmolelut ja pallot pitää suolestaa ja teurastaa raivokkaan tapporavistuksen saattelemana. Shibanpentu ei juurikaan hauku, mutta se shiban kiljunta... Sääliksi käy tärykalvojani. Uusiin paikkoihinkin voisi rohkeasti mennä, mutta kun se kiljunta... Sisälle ei enää todellakaan tehdä tarpeita ja pidätyskykykin on heti 8 viikkoisena ilmiömäiset kahdeksan tuntia, paitsi tietenkin jos omistaja on tyhmä eikä vie Hänen Kuninkaallista Korkeuttaan ulos heti kun Hän haluaisi. Silloin tehdään protestipissat.

Tulevan shibanomistajan haave: Tiedän rodun huonot puolet ja olen varautunut niihin. Olen myös perehtynyt laajasti koirakirjallisuuteen, koirien käyttäytymistä käsittelevään teoriaan samoin kuin opiskellut kaikenlaisia oppimispsykologisia metodeja. Muilla voi olla ongelmia koiriensa kanssa, mutta minä olen varautunut ja osaan ehkäistä ongelmat ennen kuin niitä syntyy. Pehmeä koulutus kunniaan, eihän viatonta luontokappaletta saa kieltää, vaan sitä tulee opastaa kuten kärsivällinen ja lempeä opettaja.

Shibanomistajan todellisuus: Tulee äitiä ikävä. Shiba ei istukaan mihinkään luettuun kirjallisuuteen tai opittuun teoriaan. Sillä on oma tahto eikä sitä kiinnosta miten oppimispsykologit sen sanovat oppivan. Se oppii mitä haluaa, ja haluaa ihan mitä mieleen pälkähtää. Yhdellä hetkellä nakin voimin tehdään mitä vaan, toisella hetkellä nakki on ihan plääh. Kärsivällisyyttä ja huumorintajua pitää shiban kanssa todellakin olla, sillä pentu pistää ne jatkuvasti koetukselle. Pennun kanssa elämiseen ei voi mitenkään varautua ja kirjatietous on yhtä tyhjän kanssa. Onneksi apua on saatavilla aina, sitä pitää osata vain hakea.

Suuri kiitos ihanalle äidilleni, joka kuunteli ja piristi hädässä, ja eräälle kokeneelle shibakasvattajalle, joka opetti meille miten shiballe pistetään jauhot suuhun, lempeällä tavalla.