Taro, eli Laggan Santaro, on kotiutunut! Automatka meni hyvin, pentu nukkui suurimman osan matkasta, mutta välillä piti kurkkia maisemia ja vähän halailla ihmettynyttä uutta omistajaa.
Nyt on täydellisen hämmentynyt olo, varmaan yhtä hämmentynyt kuin Tarolla itselläänkin. Pentu on nukkunut suurimman osan ajasta, välillä käytiin ulkona tarpeilla, syötiin, leikittiin luulla ja miehen sukalla, ja sitten taas pentu uinahti. On ihan todella outo olo... onko se koira nyt tässä, ihan oikeasti?
Yhtäkkiä sitä tajuaa, miten kaikki maailman kirjatietous ei pennun kanssa auta, pitää mennä oman fiiliksen mukaan tietyt periaatteet mielessä pitäen. Kun pentu oli tuossa hereillä, olin ihan ihmeissäni että mitä sen kanssa nyt pitää tehdä! Tietenkin nyt pitää vaan olla pennulle tukena ja turvana oudossa maailmassa.
Tossa kun ulkona käytiin, niin pentu oli ihan ihmeissään. Eniten oudoksutti panta ja siinä kiinni oleva koulutusliina. Ei olisi millään halunnut niitä pitää päällä! Lisäksi kaupungin äänet oli maalta tulevalle pennulle omituisia. Ihmisiä tuli ja meni, ja maakin tuntui oudolta kun asfaltilla tepasteli.
Jännää tästä tulee, tällaisina hetkinä sitä tajuaa miten kaikki maailman valmistautuminen ei olisi mua tähän tilanteeseen valmistanut. Mutta onnellisia ja kiitollisia tästä pennusta ollaan!
3 kommenttia:
taas mä sanon et voi ih!!! niin suloinen!
Joo, Taro on ollut ihan mainio, se ottaa asiat paljon rauhallisemmin kuin minä. Mä vietin unettoman yön hätäillen ja poitsu nukkui sikeästi, mitä nyt välillä piti vähän villisikapehmolelua teurastaa.
Nyt ollaan käyty hihnassa kävelyllä, Taron mielestä hihna ja panta on molemmat ehdottoman YÄK. Onneksi ympäristö on niin mielenkiintoinen, että se ei viitsi ruveta riekkumaan.
Haha, ei kuulostanut dramaattiselta kotiintulolta, kuten Taron sisaren kohdalla. :)
Siitä se sitten lähtee. Toivottavasti omistajatki alkavat ottamaan yhtä rauhallisesti kuin koira ;)
Lähetä kommentti