Puuhakas viikko takana

Taron ensimmäinen viikko meidän luona on ollut täynnä menoa ja meininkiä. Perjantai ja lauantai meni pennulla uuteen kotiin tutustuessa ja minulla ihmetellessä ja hermoillessa. Lauantaina äiti kävi kylässä ihastelemassa pallukkaa ja sunnuntaina me puolestamme mentiin äidin luo käymään. Taron automatka meni mukavasti luuta kalutessa ja perillä äidin luona oli kiva vetää rallia pihassa ja kaluta sohvapöydän jalkoja. Takaisin kotiin mentiin bussilla ja ratikalla, Taro reissasi kantolaukussaan kiltisti ja rauhallisesti.

Maanantaina mentiin tutustumaan mun veljeen ja siellä veljen kämpillä Taro olikin kuin todellinen Pikku-Hunni: se veti rallia, järsi mattoja, raapi lattiaa ja nyhti johtoja. Tiistaina ralli jatkui, kun iltapäivällä mentiin Taron veljeä ja isää moikkaamaan Itä-Helsinkiin.

Alku oli vähän kankea kun pojat ottivat yhteen, mutta vähitellen riitely muuttui leikkimieliseksi nahisteluksi. Perjantaina käytiin uudelleen kylässä ja kaikki meni jo ihan kivasti. Pentujen meno oli kyllä huimaa katseltavaa, kun sitä energiaa tuntui riittävän loputtomiin. Taron isä, Migi, oli erotuomarina poikien leikeissä ja tuntui kovasti ihmettelevän valtakunnassaan tapahtuvaa yleistä riekkumista ja hilluntaa. Valokuvia en edes yrittänyt ottaa, koska pojat olivat koko ajan liikkeessä! Väsy kyllä tuli kaiken riehunnan jälkeen...


Mummikin kävi kylässä torstaina ja mummin laukku tuntui olevan kaikkein ihanin suolestettava:


Kyllä tässä on kieltämättä ollut pojalla paljon omaksumista, kun vieraita on ravannut kylässä ja me ollaan myös ravattu ties missä. Tänään oli ihana käydä rauhallisella aamukävelyllä läheisessä puistossa, kun kaikkialla oli hiljaista ja taivas mukavan sininen. Taro ihmetteli puissa laulavia talitinttejä todella pitkään, taisi pennulla metsästysvietti vähän iskeä päälle.

Naurattaa, kun lueskelen noita aikaisempia merkintöjä, joissa pohdiskelen Taron olevan stoalaisen tyyni ja rauhallinen! Kumpaakaan näistä Taro ei todellakaan ole, ja sen lisäksi pikkukippura on varustettu jumalattomalla äänellä. Aika erilainen pentu siis tuli, kuin mitä aluksi oletettiin. Hyvin opettavaista tämä kaikki on kyllä ollut. Ja joka päivä tuntuu, että ymmärtää tuota pentua taas vähän paremmin.

Kunnes se keksii taas seuraavan oikkunsa!