... vaikka aina välillä on riitasointujakin. Silti kaiken kaikkiaan kivaksi pojaksi tuo Taro on osoittautunut, mutta on uskomatonta miten paljon lujaa tahtoa menee noin pieneen otukseen.
Tässä on Taron vekkuli-ilme (tai Pikku-Hunni, kuten sitä nyt kutsutaan, myös Attila the Hund kelpaa), josta tietää että joko sillä on tuhmuuksia mielessä tai että se pitää kuvaajaa maailman hölmöimpänä:
Tässä kuvassa näkyy jo vähän shibaurokselle tyypillisia paksujen poskien alkua:
Blogger vähän tökkii, eli en lisäile enempää kuvia tähän hätään. Tänään Taro on tasan kahdeksan viikkoa ja sen kunniaksi se on saanut maistaa jauhettua naudanmahaa, leikkiä lumihangessa ja kaivaa nakinpaloja kananmunakennosta. Se vaikutti olevan pojan mielestä hauskaa, koska kennolle piti puhista, öhistä ja maukua innokkaasti. Ikävä kyllä maukuminen ei tuonut nakkeja esille, mutta näytti tuottavan Tarolle mielihyvää. Myös tämän aamun lumihanki oli ihmeellinen. Selkeästi parasta oli tunkea nenä syvälle hankeen, puhista kovasti ja juosta kunniakierros pihan ympäri kun lumi jäätää niin kivasti nenää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti