Miksikö en ole kouluhommiin panostanut? Syy on tietenkin tuon nappisilmän.
Eilen vietettiin koko päivä reissussa pennun kanssa. Ensin käytiin erään shibakasvattajan luona ja sitten mentiin mun ystävättären luo kylään. Ystävättärellä on ihana monirotuinen narttukoira ja ajateltiin että katsotaan miten tulevat toimeen.
Alku oli melko kankea, Taro räkytti ja yritti saada Sofia leikkimään, Sofi murisi ja sitä ärsytti pieni piippaava peto. Pian kuitenkin Sofi intoutui pieneen takaa-ajoleikkiin ja koirat viiletti ympäri kämpäää. Sofi käänsi myös homman ihan nurinkurin ja alkoi haukkua Tarolle. Taro vähän hämmästyi kun yhtäkkiä sellainen sakemannin kokoinen koira haukahti ihanan kumeasti. Pentu vipelsi äkkiä mun jalkoihin piiloon, kun Sofi antoikin Taron maistaa omaa lääkettään ja haukahteli sille samaan tyyliin kuin Taro oli haukkunut aikaisemmin.
Oli ihan hyvä, että Taro sai tavata koiran, joka pisti sen paikalleen. Ei niistä vielä mitään ystävyksiä ehtinyt tulla, mutta jonkinlainen rauha niiden välille syntyi, ainakin toivottavasti! Tarokin esitteli sisäsiisteystaitojaan kakkaamalla mun ystävättären lattialle... Onneksi ystävätär oli osannut ennakoida ja ottanut matot pois lattioilta. Olin ihan järkyttynyt, mutta varmaan tuo johtui uuden paikan jännityksestä ja siitä että poitsu oli yhtäkkiä päättänyt pantata torttua koko päivän.
Yksinoloharjoitukset on sujuneet todella hyvin ja ratikassakin poika matkusti jo kuin vanha tekijä. Jännittää miten menee ensi viikko, kun mullakin alkaa duunit. Luulen kuitenkin, että erossa oleminen on mulle pelottavampaa kuin tolle pennulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti