Jaa, ei ne asiat ilmeisesti vaan voi mennä suunnitelmien mukaan. Tosin sehän nyt olisi mun elämässä täysin absurdi tilanne, jos kerrankin joku asia menisi niin kuin on suunniteltu.
Tähän pennun hankintaan liittyy nyt hyvin suuri EHKÄ. Nimittäin minulle tarjottiin työtä, joka voisi olla melko mielekästä ja taloudellisesti suhteellisen kannattavaa. Tosin tuo työpaikka varmistuu vasta tämän kuun lopussa ja itse työ alkaisi helmikuun alussa. Mikään ei ole siis varmaa, ja odottaminen jatkuu...
Mutta miten ottaa pentu ja aloittaa uusi työ samaan aikaan? Pientä pentua ei yksinkertaisesti voi jättää heti viikonlopun jälkeen oman onnensa nojaan. Aikuisellakin koiralla on hankalaa olla yksin 9 tuntia päivässä, puhumattakaan pennusta. Alustavia suunnitelmia on tehty siten, että rakas mummini ilomielin suostui pentuvahdiksi parina ensimmäisenä viikkona. Avo myös aikoo kysyä jos saisi ottaa joskus pennun mukaan töihin.
Silti mietin pitäisikö tätä nyt vaan lykätä. Osa minusta haluaa koiran nyt, sillä emme voi tietää milloin, jos koskaan, pätkätyöt vaihtuvat vakinaisiin. Tuntuu, että jos ei nyt niin milloin sitten. Osa minusta taas haluaisi antaa pennulle pari viikkoa aikaa totutella uuteen perheeseen täysipäiväisesti, ei niin että ehditään nähdä muutamia tunteja illassa. Tosin jotkut sanovat, että pentu on hyvä totuttaa alusta asti normaaliin arkirytmiin.
Huh, taas paljon pohdittavaa.
2 kommenttia:
Salve! Sullahan on melkoisia muutoksia elämässä menossa tällä hetkellä, ja minä kun vain olen lusmuillut jossain Italiassa. Kun kaikki ystävät kuulostavat jo niin aikuisilta, niin alkaa pelottamaan... ;)
No pöh, ei tässä todellakaan mikään aikuinen olo ole, lähinnä epätoivoinen ;). Pikemminkin on sellainen olo, että on lapsi aikuisten maailmassa ja yrittää vaan pärjäillä parhaansa mukaan!
Jee, perjantaina mennään katsomaan pentua, lisää kuvia ja juttuja tiedossa silloin!
Lähetä kommentti