Pohdintaa koiran arvosta

Rupesin pohtimaan koiran asemaa ihmisen elämässä koirat.com keskustelupalstan erään keskustelun innoittamana. Olen vähitellen saapumassa siihen päätökseen, että nykyään koirien luontaisista ominaisuuksista on tehty "ongelmia", joihin jaellaan koulutusvinkkejä ja rohkaistaan kääntymään ongelmakoirakouluttajan puoleen. Ongelmana on loppujen lopuksi se, että koirien pitäisi olla näkymättömiä, äänettömiä ja hajuttomia.

Huonotapainen koira ei ole omistajan "hanskassa" eikä koiraa siitä moitita, vaan kyvytöntä omistajaa. Huonotapainen koira vetää hihnassa, haukkuu ohikulkeville koirille ja liian uteliaana juoksentelee ja nuuskuttaa. En väitä etteivätkö nämä asiat olisi ongelmia, mutta vain meidän ihmisten näkökulmasta. Innokasta haukkuvaa koiraa paheksutaan, hyvätapainen koira on hiljaa omistajansa vierellä tätä tuijottaen.

Me ihmiset ihannoimme koiraa, joka toimii kuin robotti: tekee välittömästi mitä omistaja käskee, ei toimi itsenäisen tahdon varassa, seuraa omistajansa jokaista liikettä ja ennen kaikkea on hiljaa. Miksi tällainen koira on ihanne etenkin kaupunkimiljöössä? Koska se ei häiritse ketään, ei näy eikä kuulu eikä myöskään tuota omistajalleen noloja tilanteita käyttäytymällä ennalta-arvaamattomasti, jopa koiramaisesti. Koira ei saa olla vaistojensa varassa elävä eläin, vaan se on ihmisen egon jatke, jonka tarkoitus on toimia kuin ajatus.

Onneksi sentään koiraa ei syytetä huonosta käytöksestään, sillä koira on ihmisen vastuulla ja osoitus ihmisen taidoista kasvattaa eläimestä ihmisten joukkoon sopiva yksilö. Tässäkin tilanteessa koira on olemassa vain ihmisen kautta, sen omille ominaisuuksille ei anneta tilaa. Jokaisen koiran ajatellaan sopivan tiettyyn muottiin, "hanskassa" olevan eläimen muottiin. Kyse on taidosta, ihmisen kyvystä suoriutua.

Koirasta, kuten kaikesta muustakin nykyään, on tullut suoritus, ihmisen statuksen ja ominaisuuksien mittari. Näyttelyissä koiria vertaillaan ulkomuodon perusteella, kaduilla ja koirakursseilla mittarina toimii tottelevaisuus. Unohtuukohan kaikessa tässä hössötyksessä joskus se, että koirat ovat keskenään erilaisia eläimiä, jokainen omalla tavallaan erityinen. Toisaalta koirien arvo tuntuu jotenkin tulevan vain ihmisen kautta, ihminen saa määritellä mikä on hyvä koira.

Ihmisen määritelmään ei aina tunnu mahtuvan se, että koiralla pitäisi olla ihmisestä riippumaton itseisarvo, kuten jokaisella muullakin eläimellä.

Huh, eläinaktivisti kiittää ja kuittaa!