Tässä on lopputulos: nokinen, märkä ja multainen rakki. Nimittäin herra kävi myös nuotion jäännöksissä pyörimässä, turkki ei ole vieläkään selvinnyt tästä seikkailusta.
Kävelimme saaren ympäri porukalla, Taro tietenkin kärkijoukoissa. Kun hajaannuimme kahteen ryhmään, Taro juoksi molempien ryhmien välillä taukoamatta koko katrastaan silmällä pitäen. Oli hauskan näköistä, kun yhtäkkiä sateisesta metsästä tupsahti esiin puhiseva kettu, jonka katse tuntui sanovan, että vauhtia töppösiin senkin hidastelijat!
Viimeisenä reissupäivänä Taro löysi mukavan nukkumapaikan pienestä halkokatoksesta, jonne oli mukava paeta polttavaa aurinkoa. Pitäähän sitä koirallakin olla oma mökki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti