tiistai 6. lokakuuta 2009

Kuuma kesä Saaressa

Vihdoin palaan blogini pariin liian pitkän hiljaiselon jälkeen! Teen vakaan lupauksen, että moista taukoa ei ihan pian ole tässä blogissa tiedossa.

Nyt heti lupaamieni kesäkuvien pariin. Ihan ensimmäisenä tunnelmia reissustamme ystävän mökille. Kävimme tutustumassa ihanaan Saareen (kyllä Saari isolla ässällä, The Saari!) jo viime kesänä ja kyllä vapaus maistui. Nyt matkaan lähdettiin pidemmäksi aikaa: Taro sai kirmailla yli viikon vapaana kuin taivaan lintu.

Jälleen kerran ehdoton hitti oli rantakaislikon ja päättömän ryntäilyn yhdistelmä. Veden äärellä on ihana olla.




Lisämakua kaislikossa kahlailuun toivat sudenkorennot, joiden jahtaaminen oli erikivaa. Ainakin oli pojulla jotain tekemistä, kun me ihmiset porskuttelimme hellepäivinä meressä.

Päivät olivat pitkiä ja kuumia, mutta aika tehokkaasti Taro hyödynsi jokaisen hetken. Välillä kaiken tonkimisen, vahtimisen ja tutkimisen lomassa oli toki levättävä - mieluiten varjossa. Hellepäivät olivat pienen paksuturkkisen kannalta melko tuskaisia. Onneksi oli meri lähellä.

Kuumissaan Taro oli melko ylväs näky:


Mökin kuistista tuli Tarolle lempipaikka, josta oli hyvä tarkkailla pihapiirin tapahtumia.




Ikä on selkeästi rauhoittanut Taroa. Kenties villi pentuaika ja teini-ikä olivat kuitenkin suhteellisen rauhallisia, jos vertaa moneen muuhun koiraan.

Silti Taro on edelleen tullut seesteisemmäksi, vaikka toki pilkettäkin on silmäkulmassa. Sanoin aikoinaan, että odotan innolla pentuajan menevän ohi. Halusin valmiin koiran, aikuisen ja hillityn. Nyt alamme olla siinä pisteessä, että meillä on käsissämme valmis koira ja valmis suhde. Tuntuu jännältä, miten palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.

Mökkeily sujui kaiken kaikkiaan mitä miellyttävimmissä merkeissä. Ilmat suosivat, meri oli lämmin ja yöt kauniita. Toinen viikko mökkielämää vietettiin järvi-Suomessa, mutta siitä reissusta ei tullut kuvia nappailtua. Kieltämättä metsän rauha ja itikoiden ininä kävivät hieman yksitoikkoisiksi.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron enemmän kesäisestä harrastuksestamme: verijäljestä.

2 kommenttia:

Tuikku kirjoitti...

Ihania kesäkuvia, kyllä on Taro selkeästi aikuistunut! :)

Satu kirjoitti...

Kyllä se alkaa jo näyttää ja käyttäytyä kuin oman arvonsa tunteva gentlemanni :). Onneksi tulee edelleenkin niitä superhepuleita, kaikkiahan tietenkin välillä lapsettaa!