Niin kovasti vannnotin, että nyt en anna bloggaamiseen tulla paheksuttavan pitkää taukoa. Kummasti niin on kuitenkin käynyt. Saanen selittää?
Uusi työ käynnistyi helmikuun alussa, ja sen onkin vienyt suurimman osan energiasta. Ajatuksia ei ole hirveästi riittänyt blogiin jaettavaksi.
Töissä on ollut mahtavan hauskaa. Suurin pelko liittyi Taroon: miten kaveri tottuu, kun joutuukin olemaan yhtäkkiä niin kovasti yksin? Miten jaksan hoitaa koiran ja työn?
Onneksi ihana mies on rinnalla, hän otti helmikuussa Taron melkein kokonaan vastuulleen. Sain aloitella uudessa työssä turhia stressaamatta. Sittemmin olen päässyt rytmiin mukavasti kiinni. Edes aikaiset aamuherätykset eivät rassaa - päinvastoin! Taron kanssa lenkkeilystä on tullut ihana vastavoima toimistossa istumiselle.
Taro on päivä päivältä seesteisempi, todellisen mukava seurakoira. Edelleen kamppaillaan toisten koirien ohittamisen kanssa hiukan, mutta sekin on hyvin pienimuotoista kamppailua. Odottelemme jännityksellä palaavatko allergiaoireet kevään tullen.
Tiedossa on kuitenkin jymyuutisia: Taro saa toukokuussa kaverin! Laumaamme liittyy Monokuro-kennelistä pieni Kuma-poika, black&tan shiba. Kerron Kumasta lisää myöhemmin.
En lupaa jatkavani bloggaamista ahkerammin, kuten viimeisen tauon jälkeen mahtipontisesti lupasin. Yritys on kuitenkin kova; jos sitä taas jaksaisi palata rakkaan blogiharrastuksen pariin... Ja saisi vähän enemmän kuviakin napsittua!
1 kommentti:
Ja uusi ulkoasukin! Ehkä tämä oranssinen ilmestys auttaa taas innostumaan.
Ainakin kuulumiset uudesta pennusta saavat varmasti kirjoittelemaan enemmän!
Lähetä kommentti