Musta karhunpoika

Kuma 熊 on japania ja tarkoittaa karhua. Taroa hankkiessamme nimivaihtoehtoina oli Kuma ja Taro, mutta Taro tuntui ehdottomasti sopivalta silloin. Tarkoittaahan se kuitenkin ensimmäistä (arvostettua) poikaa! Jo silloin päätimme, että seuraavan shibapojan nimeksi tulee Kuma, sillä nallekarhuilta nämä ihanat kippuraiset monesti näyttävät.

Rupesin tutkimaan mitä karhu symboloi japanilaisessa mytologiassa. Tulokset olivat melko laihoja. Toisin kuin kettu, karhu ei vaikuta olevan japanilaisittan erityisen tärkeä myyttinen eläin. Ainu-kansa palvoi karhua, ja tämä onkin tyypillistä monille pohjoisille alkuperäiskansoille. Ainut järjestivät muun muassa vuosittaisen karhurituaalin, jossa he uhrasivat nuoren, ihmisten keskuudessa kasvatetun karhun.

Onikuma, Takehara Shunsen

Ainu-kansan karhunpalvontamenoja kiinnostavampi on Onikuma tai Oniguma, paholaiskarhu. Valitettavasti en tästä myyttisestä olennosta sen enempää tietoa löytänyt netin syövereistä. Etuliite Oni tarkoittaa paholaista tai demonia, jolla on pitkät kynnet ja sarvet päässä. Oni on tyypillinen hahmo japanilaisessa mytologiassa, ja se vastaa pitkälti kristittyjen käsitystä demonista.

Sanaa kuma on ilmeisesti käytetty myös kuvaamaan suurta kokoa.

Nyt vaan sormet ristiin, että Kuma ei tule ansaitsemaan tuota etuliitettä... Kun muistelen Taron pentuaikoja, rupean välillä kummastelemaan miten ihmeessä jaksamme kaiken sen sekamelskan, mitä pentu mukanaan tuo: jatkuvasti on ravattava ulkona, kaikki on opetettava nollasta, pentu puree ja riehuu eikä jaksa keskittyä mihinkään, yksinoloharjoittelut, hihnakäyttäytyminen, luoksetulon varmistaminen...

Mutta sitten muistelen Taroa pentuna. Se ihanan täpäkkä pallero, joka tepasteli ympäri asuntoa kähisten ja puhisten. Jokailtaiset rallit ja painit. Uuden oppimisen ilo ja pennun kehityksen seuraaminen.

Ihaninta on se, että tällä kertaa ei ole itse aivan niin pihalla. Ja lisäksi kahden koiran yhteiselon seuraaminen tuo aivan uuden ulottuvuuden koiraelämäämme.