Odottaminen

Välillä vaan tuntuu siltä, että sitä käyttää aikansa ihmeellisessä pysähtyneisyyden tilassa odotellen jotain, kykenemättömänä tekemään mitään muuta. Olen huomannut, että mä olen tällainen ihminen: kun odotan jotain, en yksinkertaisesti voi tehdä mitään muuta samaan aikaan. Omistan kaiken ajan odottamiselle, en voi jatkaa normaaleja puuhiani kunnes asia jota odotan tapahtuu.

Voi kun nyt puhuisinkin koirasta. Toki sitäkin odotan kuin kuuta nousevaa, mutta enemmän tällä hetkellä mietityttää työllistymisasiat. Työllistyminen kun on melko hankalaa tällaiselle "laaja-alaiselle" humanistille, joka ei ole vielä ihan maisterikaan. Lisäksi pennun tulo vaikeuttaa hieman näitä työllistymiskuvioitakin. Sääli, että vielä viime vuonna melko varmalta näyttänyt työ ei toteutunutkaan, nyt pitää yrittää sumplia työpaikkaa ja pennun tuloa.

Nyt odottelen soittoa yhdestä työpaikasta, jossa saisin tehdä suurimman osan työstäni etätyönä. Se olisi passeli tähän tilanteeseen, koska silloin voisin olla pennun kanssa kotona. Pientä pentua kun en voi jättää yksin heti alussa kahdeksaksi tunniksi päivässä. Miehelläkin sattuu juuri niihin aikoihin olemaan säännöllinen päiväduuni päällä, eli mun on melkein pakko miettiä muita vaihtoehtoja.

Mutta tämä odottaminen.

On sellainen tunne, että en tuota kyseistä työtä saa, muuten olisin varmasti jo kuullut siitä. Silti en voi jatkaa eteenpäin ennen kuin kuulen varmistuksen! Siispä kaikki on jäässä, odottelen vain että puhelin soisi ja saisin jonkinlaisen vastauksen. Kunhan nämä taloudelliset kuviot on saatu järjestykseen, niin seuraavaksi pitäisikin alkaa miettiä pennun koulutusta ja kotiutumista. Jännät ajat on toisin sanoen edessä!