Ja täpinä on päällä! Olen todella tyytyväinen, että saatiin tuo kokopunainen kaveri. Kyse ei ole pelkästään väristä, vaan myös siitä että poika vaikuttaa luonteensa puolesta taipuisammalta ja rauhallisemmalta kuin veljensä. Pennusta tulee todennäköisesti vähän pidättäytyväisempi, mikä on juuri sitä parasta mitä shibassa mun mielestä on. Mutta eihän sitä voi vielä varmuudella tietää, aika näyttää sitten minkälainen pojasta kasvaa.
Nyt en saa mitään aikaiseksi, istun ja ihmettelen ja jännittää niin maan perkeleesti! Heräsin aamulla seitsemältä ihan yllättäen ja rupesin stressaamaan gradua. Kumma miten vaikka stressi siitäkin on päällä, en kuitenkaan pysty laittamaan tikkua ristiin sen eteen. No, tänään saa taas viettää illan koneen ääressä kirjoitellen, kun päivä on mennyt koirapöhinöissä.
Olen jotenkin ihan lamaantunut nyt kun se koira on sitten oikeasti tulossa. Jännittää ja pelottaa samaan aikaan. Tietenkin sitä on jo etukäteen yrittänyt miettiä miten koira tulee vaikuttamaan elämään ja minkälaisia muutoksia joutuu tekemään. Ei niitä kuitenkaan yksinkertaisesti pysty etukäteen kuvittelemaan, vasta käytäntö opettaa. Eniten pelkään sitä, että arki koiran kanssa onkin liian raskasta enkä jaksa panostaa koiraan. Pelkään, että mitä jos tämä onkin joku ohimenevä vaihe, vaikka samaan aikaan tiedän että koira on se meidän juttu. Taitaa tämä tämmöinen kuulua asiaan, että epäilee itseään ja kaikkea mahdollista muutakin.
Pian me ollaan shibaihmisiä!
2 kommenttia:
On ne niin aivoverentulppia aiheuttavia palleroita, että en varmaan pysty tulemaan vuoteen sitä katsomaan ;). Mahtavaa, että pentu selvisi jo "näinkin ajoissa".
On ne kyllä just sellaisia, että meinaa suoni päässä poksahtaa :).
Ei nyt vielä ole ihan varma milloin se tulee, pitää tässä rauhassa katella mitä kasvattaja sanoo.
Lähetä kommentti